Särö 4/2009

80 sivua  6 €

Uusin Särö on sarjakuva-Särö.

Särön kaikkien aikojen ensimmäisen sarjakuvakilpailun voittajat on valittu. Kilpailun voitti kirkkonummelainen Jussi Ropponen työllään "Juhlaillallinen Du Mort". Toiselle sijalle pääsi tamperelainen Mikko Mustasaari sarjakuvallaan "Pyhä hullu". Kolmas sija jaettiin helsinkiläisen Marjukka Myllärniemen sarjakuvalle "Eväspöytäläiset" ja tamperelaisen Petri Hanninin sarjakuvalle "Saari".

Sarjakuva-Särössä on muutakin kuin sarjakuvaa. Tiedeosastossa Tiina Raevaara kirjoittaa ihmiskunnan kaipuusta ystävyysihmiskuntiin. Ulla Ora haastatteli Beninissä vieraillutta Nuoren Voiman päätoimittajaa Martti-Tapio Kuuskoskea. Beninissä sijaitsevan taiteilijaresidenssin, Villa Karon, ansiosta Suomeen on muodostunut beniniläisvaikutteisen taiteen genre, sanoo Kuuskoski. Arto Vaahtokarin Topelius runoilijana -essee valottaa seikkaperäisesti ja kauniisti Topeliuksen suhdetta naisiin, luontoon ja isänmaahan.

Uudessa Pikkusärö-osastossa kerrotaan kulttuurimaailman kummallisuuksista, mm. Porvoon kulttuurihallinnon kieroiluista ja roskisdyykkaamisesta. Taidekouluja tutkailevassa uudessa sarjassa tutustutaan Taikin elokuvaohjaajalinjaan.

Kevät-Särön runoilijoina juristi Satu Bäckmand ja vanginvartija Tuomas Kerätär. Novellistina Teemu Helle.
Lehden kansisarjakuvan on piirtänyt sarjakuvakilpailun tuomari Matti Hagelberg.

 

Pääkirjoitus

Mark Mallon

Kohta alkaa pakomatka

Elinpiirissämme, niillä maantieteen ja mielen alueilla, jotka ovat itsemme ja median nähtävissä, ollaan palaamassa vanhaan kunnon keskushallintojärjestelmään. Yksi ”taho” päättää, tai ainakin yrittää päättää, jokseenkin kaikista elämänalueista. Taho pyrkii vetoamaan meissä johonkin jota se kutsuu järjeksi: kun syöt tätä ja teet sitä, ”elimistö” voi paremmin. Elät pidempään. Samalla taho tekee ymmärrettäväksi, että pitkään elävät elimistöt ovat riesa laajemmalle elimistölle, joka koostuu paitsi yksittäisten elimistöjen yhteenliittymästä, myös valvontakameroista.

Kuntaliiton tuore toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohimaa esittää, että tulevaisuudessa vanhusten hoito tulee toteuttaa videokameroilla ja ruokinta-automaateilla. Käsipareihin ei ole enää varaa.

Pieni historian kertaus. Kristinuskon leviäminen Suomeen tuhosi kunnioituksen metsän ja soiden luontokappaleita ja henkiä kohtaan. Sukupolvi sitten alkanut tekniikan ja lääketieteen palvontakausi tuhosi uskon tahdonvoimaamme, siis itseemme.

Ehkä joskus oli onni syntyä Suomeen. Mäki-Lohimaan ja hänen kavereittensa (joita olemme valvojiksimme äänestäneet) ajatusten mukaan on onni ensin ostaa hyödykkeitä, kuten teknistä välineistöä, joka suo valmistajilleen vaurautta, ja eräänä päivänä, kun ostokyky alkaa hiipua, ainoa selviytymismahdollisuutemme, ja yhteisön onni, on kadota yksinäisyyteen ja toimia ruokinta- ja paskankeruuautomaatin puolikuolleena välikoneistona.

Onneksi on olemassa muitakin kuin suomalaisia yhteiskuntamalleja. EU:n laajenemisen myötä protektionismi ja kansallisuusaate ovat vahvistuneet ympäri Eurooppaa. Rajat ovat juuri nyt avoimempia kuin koskaan aiemmin. Vaistoan, että sukupolven kuluttua rajat ovat vähintään entisellään. Ja että piakkoin Suomesta aletaan muuttaa maihin, joissa käsillä koskeminen on arvossaan.

Tiedoksi Suomen valvontakoneiston ylläpitäjille: yhä on olemassa yhteiskuntia, joissa ei ajatella, että ihmisen pahin uhka on toinen ihminen.

Aivan oikein, yhteisöllistä valvontaa on aina tarvittu ja tarvitaan edelleen. Mutta kenenkään etuna ei ole se, että valvonnan hyötyjinä ovat ensisijaisesti lääke-, elintarvike- ja valvontateollisuus. Emme selviä ilman toisen ihmisen kosketusta, edes kuolemaan. Jokaisen ihmisen tarpeellisin keskushallinto on toinen ihminen, elämän alusta elämän loppuun.

Parhaillaan Suomessa keskustellaan siitä, kuinka paljon maahanmuuttoa pitää rajoittaa. Uskokaa pois, hyvät ihmiset, että luontevana jatkokeskustelun aiheena tulee olemaan, kuinka paljon ja kenen maastamuuttoa pitää rajoittaa.

Olkoon tämä johdantona Särön loppuvuodeksi suunnitellulle numerolle, jonka teema on ”Suomi”.

Sisällys

1	Kohta alkaa pakomatka Pääkirjoitus | Mark Mallon
5-6	Sarjakuvakilpailun voittaja tuli uniin Sanna Saastamoinen
7-11	Juhlaillallinen du Mort Sarjakuvakilpailun I sija | Jussi Ropponen | käsikirjoitus Jussi ja Ville Ropponen
13-18	Universaalin seuranhaun historia Tiedesärö | Tiina Raevaara · Ihmiskunta hakee seurakseen muita ”kuntia”.
	”30 000 vuotta sitten taide alkoi jättää pysyviä jälkiä itsestään. Samoihin aikoihin koira erottui harmaasudesta.” (s. 13–18)
20-21	Beninissä fyysisyys on kieli Ulla Ora
22-24	Voodoo imee vaikutteita kaikkialta Ulla Ora | Kuvat Martti-Tapio Kuuskoski
26-29	Pyhä hullu Sarjakuvakilpailun II sija | Mikko Mustasaari
30-39	Raskaan sarjan runoilija – Z. Topelius Arto Vaahtokari
	”Näen kauhun tummissa silmissäsi.” Kielletty suhde tummaan Grete-tyttöön lähensi Zacharias Topeliusta suomenkieliseen kansanosaan. (s. 30–39)
41	Lavastaja Novelli | Teemu Helle
43-51	Elo, ainoa sopiva paikka – eli pienoiselokuva sieltä, missä fiktio-ohjaajia syntyy Anne Mölsä | Kuvat Heli Blåfield
52-55	Eväspöytäläiset Sarjakuvakilpailun jaettu III sija | Marjukka Myllärniemi
56-58	Runoja Satu Bäckmand
59	Runoilijat esittelyssä Satu Bäckmand ja Tuomas Kerätär · Juristi ja vanginvartija runoilijoina
60-62	Runoja Tuomas Kerätär
	”palaan kotiin ensi vuonna hän lupaa silloin olen vapaa silloin tuhoan kaiken minkä olen rakentanut…” (s. 60–62)
63-65	Saari Sarjakuvakilpailun jaettu III sija | Petri Hannini
66-70	Kritiikkisärö Kristian Blomberg, Puhekuplia | José Saramago, Kertomus sokeista ja Kertomus näkevistä | H. P. Lovecraft, Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia
73–76	Pikkusärö Hirviö taidemuseossa | Kallion kundin lahjaidea | Kotkan poliisi Särön intiaanien jäljillä | Porvoo viilailee valtiota, leikisti | Tiskijukkien helvetti on yökerho täynnä urheilijoita · Uusi palsta paljastaa kulttuurielämän uutiset ja erikoiset tapaukset
78	Berliinin residenssi rakentuu pala palalta Mark Mallon
79	Ilmoita Särössä | Tilaa Särö
80	Mukana Särössä | Särö kiittää | Toimituksen tiedot