Tuukka Hämäläinen:
Kirjoittaja pohtii hyvän arvostelun sisältöä ja nostaa esiin internetin vakuuttavimmat elokuva-arviot.
1
Viimeistään yliopistossa tulee omaksuneeksi mikä on analyysi, mutta entä arvostelu? Jo lukiossa piti kirjoittaa arvosteluja ja jotkut hullut ovat sittemmin vääntäneet näitä ihan vapaaehtoisestikin. Muutaman kymmentä arvostelua kirjoitettuani en yhäkään tiedä mitä niihin pitäisi sisältyä.
Lukion äidinkielenkirja määrittelee arvostelun seuraavasti:
”Arvostelu on kirjoitus, jossa käsitellään esimerkiksi jonkin taiteenalan uutuutta: kaunokirjallista teosta, taidenäyttelyä tai konserttia. – – Vaikka arvostelu on mielipidekirjoitus, siihen sisältyy muutakin ainesta. Esimerkiksi kirjallisuusarvostelu tiedottaa uudesta teoksesta; se tekee kirjan ilmestymisestä uutisen. – – Sen lisäksi hän analysoi ja tulkitsee sitä eli nostaa esiin sen olennaisia piirteitä.”
(Äidinkieli ja kirjallisuus: Käsikirja, WSOY)
Selvästi siis arvostelu on jotakin mielipiteen, kuvauksen ja analyysin väliltä. Pidämme arvosteluja arvokkaampina sen mukaan kuka ne on kirjoittanut, olemmeko sisällön kanssa samaa mieltä ja millainen instituutio on arvostelun takana – suurin osa suomalaisista pitää esimerkiksi Hesarin arvosteluja jotenkin pätevämpinä kuin vaikka maakuntalehtien tai nettisivustojen vastaavia. Usein tuppaa unohtumaan, että arvostelun kirjoittaja on vain ihminen.
Muuan kriteeri, jolla pidämme arvostelua pätevänä, on sisäinen loogisuus. Tämä pätee itseasiassa kaikkeen tekstiin, niin taiteelliseen kuin asiapitoiseenkin. Jos arvostelijan mielipide ei ole hyvin perusteltu, eli argumentoitu, emme ota hänen lopullista tuomiotaan vakavasti. (Tämä syndrooma vaivaa erityisesti musiikkijournalismia. Suosittelen lukemaan Soundin tai Suen lyhyitä levyarvosteluja.)
2
Paras näkemäni arvostelu ei ole tekstimuotoinen: Se on video. Yhdysvaltalainen Red Letter Media on viihdyttänyt internet-yleisöä mainioilla, ylipitkillä ja pedanttisen tarkoilla arvosteluilla kahdesta ensimmäisestä Star Wars -elokuvasta, sekä muista yksittäisistä leffoista. Red Letter Median arvostelut ovat kuitenkin paljon enemmän kuin arvosteluja, sillä niissä yhdistyvät myös huvittava idioottikomiikka ja suorasanainen hyökkäys elokuvantekijöitä kohtaan.
Kyseiset arvostelut lukee ”Plinkett”-niminen, sammaltaen puhuva elokuvanörtti, joka tulee elokuvien haukkumisen ohella kertoneeksi mm. lavastaneensa vaimonsa auto-onnettomuuden ja myrkkyttäneensä teinityttöjä ullakolleen. Myönnettävästi tällainen kritiikin ja sekoilun yhdistelmä saattaa mennä monelta yli hilseen, mutta niille, jotka sen ymmärtävät vitsin, on se sitäkin hauskempaa.
Merkittävintä Red Letter Median arvioissa on hillitön yksityiskohtaisuus. Esimerkiksi alla oleva ensimmäisen Star Warsin episodin arvostelu kestää peräti 1,5 tuntia, ollen näin lähes yhtä pitkä kuin itse elokuva. Plinkett käy vaiheittain läpi kaiken, mikä elokuvassa on tehty hutiloiden tai muuten vaan typerästi, keskittyen käsikirjoitukseen. Argumentaatio on todella pätevää, vaikka ymmärrettävästi lähteitä ei juuri luetella. Olennaisinta ehkä onkin, että huomaamme intuitiivisesti ja maalaisjärjellä monet näistä elokuvan ominaisuuksista ja ongelmista, mutta toiminnallisissa viihdepläjäyksissä jätämme ne usein huomiotta.
http://www.redlettermedia.com/phantom_menace.html
Lopuksi on todettava, että opiskelen parhaillaan sivuaineena elokuva- ja televisiotutkimusta. Monet esimerkiksi professori Henry Baconin Audiovisuaalisen kerronnan teoria -teoksessa lueteltavista kerronnan piirteistä tunnistan, yllätys yllätys, näiden Red Letter Median arvioiden perusteella. Lienee selvää, että Plinkett on todellisuudessa jonkin audiovisuaalisen alan tai mahdollisesti kirjallisuuden opiskelija, jolla on aivan liikaa vapaa-aikaa käytettävissään.