Etusivulle
0,00 €
Särön toimitus tapasi syyskuisella Keski-Euroopan verkostoitumismatkallaan puolalaisen nobelistin, löysi Oder-residenssin uuden työntekijän sekä haastatteli elokuva- ja kulttuurilehtialan toimijoita Puolassa ja Ruotsissa. Oikeistolaisen kulttuuripolitiikan vaikutukset ovat jättäneet jälkensä ympäri Eurooppaa.
Mariette Lindsteinin kirja Pako kultista on arvostettavan rehellinen kertomus uskosta, häpeästä ja sosiaalisen kontrollin voimasta skientologiakirkon ytimessä, kirjoittaa Manu Penttilä arviossaan.
Saara Turunen on naiskirjailijan elämästä kertovissa romaaneissaan edennyt raskauteen ja äitiyteen. Hyeenan päivät -romaanissa lapsen saaminen on eksistentiaalinen kriisi ja pitkien pohdintojen tulos. Suhtautuminen perheen perustamiseen on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä paljon, kirjoittaa Suvi Ahola arviossaan.
Huimaa vauhtia kehittyvä tekoäly vähentää ihmisen ajatustyötä monella alalla jättäen yhä enemmän tilaa mielen haitalliselle tyhjäkäynnille, kirjoittaa Katariina Kärkelä aloittaen Särön kolumniosaston. Miksi luopuisimme ehdoin tahdoin ajattelun itseisarvoisuudesta ja älyllisen työn tuottamasta ainutlaatuisesta mielihyvästä?
Kriitikko Herman Raivio antaa Turvaton tila -esseekokoelmassaan lukijalle tilaa ajatella. Uhriutumisen ja loukkaantumisen sijaan nykykeskustelussa tervetulleita olisivat älyn säilä, nauru ja terve kamppailu, kirjoittaa Jaana Seppänen.
Kuinka paljon vapautta on riittävästi, pohtii päätoimittaja Mark Mallon Särön pian ilmestyvän Paluu vapauteen -numeron pääkirjoituksessa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän tuore kulttuuripoliittinen selonteko on tosiasiassa kulttuurialan ankara kurinpito- ja hallintasuunnitelma, kirjoittaa äänitaiteilija ja dosentti Taina Saarikivi. Uusliberalistisen ideologian kyllästämä selonteko viitoittaa tietä taiteen ja kulttuurin julkisen rahoituksen määrätietoiseen alasajoon sekä taiteilijoiden välineellistämiseen yhteiskunnan ”uudistajiksi” ja ”muutosvoimaksi”.
Englannin kielen suosiminen Suomessa ei ole todellista kansainvälisyyttä, vaan yhden kielen ja yhdenlaisen ajattelutavan valta-aseman pönkittämistä, esittää kielitieteilijä ja tietokirjailija Janne Saarikivi. Suomenkielinen sivistysfilosofia ja periferioiden tutkimus auttaisivat meitä ymmärtämään ympäröivää todellisuuttamme nykyistä paremmin.
Helluntailaisten leirien hauskinta komediaa olivat ”missikilpailut”, joissa miespuoliset ohjaajat pukeutuivat naisiksi. Esitykset naurattivat kaikkia paitsi uskonyhteisöstä sittemmin eronnutta Markus Niemeä. Hän esittää sukupuolta, stereotypioita, komiikkaa ja valtaa käsittelevässä esseessään, etteivät miesten ja naisten komiikkaan päde samat hauskuuden mittapuut.
Tuukka Sandströmin esseekokoelman tekstit kuljettavat lukijaa sujuvasti oivalluksesta toiseen, kirjoittaa Jukka Laajarinne arviossaan. Iida Rauman Hävitys-romaanista tuttua teemaa, koulukiusaamista, käsitellään esseissä yhteisöllisenä, ei yksilöllisenä ongelmana.