Etusivulle
0,00 €
”Taiteella on poikkeuksellinen kyky saada ihmiset ajattelemaan itse. Se on tärkeää, koska itsenäisesti ajattelevat ihmiset pystyvät vaikuttamaan tämän järjettömän maailman epäkohtiin”, sanoo porvoolaislähtöinen kuvataiteilija ja kirjailija Viggo Wallensköld Särön haastattelussa.
Nyky-yliopiston tulisi vastustaa akateemisen tiedontuottamisen uusliberaalia haltuunottoa ja konsulttivaltaa, kirjoittaa dosentti Taina Saarikivi. Vaihtoehtoina voisivat olla hidastaminen, voittoa tavoittelemattomat kokeilut ja yhteisöllisempi tutkimustyö, joiden mahdollistajia ovat yliopistokiinteistöstä irtisanotun Rosebud Sivullisen kaltaiset tiedekeskustelun tilat.
Onko kirjallisuuden monimuotoisuus pyhää? Pitäisikö kirjailijan voida elää työllään? Voiko kirja yhä pärjätä houkuttelevuudessa älypuhelimen hohdolle? Kirjailija, toimittaja Jussi K. Niemelän vetämässä kirjallisuuskeskustelussa Rosebudin uuden Postitalon toimipisteen lavalla olivat 22.1.2026 perussuomalaisten kansanedustaja, historioitsija Teemu Keskisarja ja esseisti, kustantaja Antti Nylén. Särö kävi kuuntelemassa.
Kielentutkija ja tietokirjailija Janne Saarikivi luki saksalaispoliitikko Sahra Wagenknechtin teoksen Yhteisöllisyyden manifesti ja pohti suhdettaan vasemmistolaisuuteen, hieman oikeistolaisuuteenkin.
Särön kulunut vuosi oli jännittävä, aktiivinen, myyntihenkinen, karmea ja lopulta vapauttava, kirjoittaa päätoimittaja Mark Mallon tervehdyksessään. Alkavana vuonna yhdistyksen julkaisu-, residenssi- ja tapahtumatoiminnan turvaa Koneen Säätiön avustus. Särö toivottaa kaikille lukijoilleen onnellista uutta vuotta 2026!
Vitkastelua, viivyttelyä ja vetkuttelua pidetään luovan työn vihollisena. Aivot kuitenkin kaipaavat taukoja ja joutilaisuutta. Prokrastinaation hyviä puolia voidaan kuvata kotvimisen käsitteellä, esittää kirjailija ja kulttuuriantropologi Jenny Kangasvuo esseessään.
Suomalaisesta kokeellisesta runoudesta väitellyt kirjallisuudentutkija Miikka Laihinen esittelee taiteenlajia, joka monelle kirjallisen tai kuvallisen ilmaisun harrastajalle ja ammattilaisellekin on jäänyt vieraaksi. Mistä visuaalinen runous on peräisin, miten sitä pitäisi lukea ja mitä siitä voi saada irti?
”Kun eläimet käyttäytyvät lajilleen ominaisin tavoin, jotka hyödyttävät niiden ravinnon saantia ja jälkeläisten tuotantoa, puhutaan mieluiten vaistosta silloinkin, kun samankaltainen toiminta inhimillisessä maailmassa nähdään älyllisenä. Miten väärinymmärrettyjä ja aliarvostettuja ovatkaan olleet kaikkien muiden luonnonolioiden kuin Homo sapiensin omat kyvyt”, kirjoittaa kirjailija Leena Krohn esseessään.
Kahdeksan vuosisataa sitten eläneen persialaisen Rumin runot koskettavat nykylukijoita yhä kautta maailman. Rumin elämään vaikutti syvästi vaeltava mystikko Shams, joka oli runoilijalle paitsi hengellinen kumppani, mahdollisesti myös rakastettu, kirjoittaa toimittaja ja kirjailija Jussi Hanhivaara esseessään.
Lars Sundin osin omaelämäkerrallisessa Pietarsaari-trilogiassa seurataan säveltäjä Alf Holmin elämää 1940-luvulta nykyaikaan. Taiteenteon houkutus säilyy vahvana läpi sukupolvien, vaikka arvot, mahdollisuudet ja valinnat muuttuvat, kriitikko Suvi Ahola kirjoittaa arviossaan.