Etusivulle
Pääministeri Sanna Marinin kirja vaikuttaa self help -oppaista kopioidulta fraasikokoelmalta, presidentti Alexander Stubbin kirja taas löysien itsestäänselvyyksien kokoelmalta, kuvailee kielentutkija, esseisti Janne Saarikivi. Millä järjellä, tarkkuudella ja herkkyydellä meitä oikeastaan johdetaan? – Essee julkaistaan myös Saarikiven pian ilmestyvässä kirjassa Kieli vie (Teos, 2026).
Jo yhdenkin valokuvan katselusta voi saada eväitä oman elämäntarinan uudenlaiseen tarkasteluun, kirjoittaa valokuvaterapiakouluttaja ja psykoterapeutti Ulla Halkola valokuvan ja kaunokirjallisuuden yhteyksiä käsittelevässä tietokirjassaan.
Kirjallisuuskriitikoiden väitetään usein nostavan esiin tuttaviensa teoksia, mutta toisaalta heiltä odotetaan esteellisyysasioissa äärimmäisen korkeaa moraalia, kirjoittaa kriitikko, esseisti Vesa Rantama. Välitetäänkö Suomen kulttuuripiireissä esteellisyydestä? Milloin on syytä jäävätä itsensä, jos arvioitavana ei ole sukulaisen, sydänystävän tai työkaverin teos?
Marginaalissa voi parhaimmillaan kukoistaa, jos sivullisuus nähdään voimavarana, kirjoittaa päätoimittaja Mark Mallon pääkirjoituksessaan.
Euroopan getoissa ja keskitysleireillä vuosikymmeniä sitten eläneiden kirjoittajien runot voisivat yhtä hyvin olla eiliseltä, kirjoittaa toimittaja ja kirjailija Jussi Hanhivaara. Arvioitavana Timo Suutarisen toimittama ja suomentama runokokoelma Taivaan punalasin läpi – juutalaisia runoja.
”Taiteella on poikkeuksellinen kyky saada ihmiset ajattelemaan itse. Se on tärkeää, koska itsenäisesti ajattelevat ihmiset pystyvät vaikuttamaan tämän järjettömän maailman epäkohtiin”, sanoo porvoolaislähtöinen kuvataiteilija ja kirjailija Viggo Wallensköld Särön haastattelussa.
Nyky-yliopiston tulisi vastustaa akateemisen tiedontuottamisen uusliberaalia haltuunottoa ja konsulttivaltaa, kirjoittaa dosentti Taina Saarikivi. Vaihtoehtoina voisivat olla hidastaminen, voittoa tavoittelemattomat kokeilut ja yhteisöllisempi tutkimustyö, joiden mahdollistajia ovat yliopistokiinteistöstä irtisanotun Rosebud Sivullisen kaltaiset tiedekeskustelun tilat.
Onko kirjallisuuden monimuotoisuus pyhää? Pitäisikö kirjailijan voida elää työllään? Voiko kirja yhä pärjätä houkuttelevuudessa älypuhelimen hohdolle? Kirjailija, toimittaja Jussi K. Niemelän vetämässä kirjallisuuskeskustelussa Rosebudin uuden Postitalon toimipisteen lavalla olivat 22.1.2026 perussuomalaisten kansanedustaja, historioitsija Teemu Keskisarja ja esseisti, kustantaja Antti Nylén. Särö kävi kuuntelemassa.
Kielentutkija ja tietokirjailija Janne Saarikivi luki saksalaispoliitikko Sahra Wagenknechtin teoksen Yhteisöllisyyden manifesti ja pohti suhdettaan vasemmistolaisuuteen, hieman oikeistolaisuuteenkin.
Särön kulunut vuosi oli jännittävä, aktiivinen, myyntihenkinen, karmea ja lopulta vapauttava, kirjoittaa päätoimittaja Mark Mallon tervehdyksessään. Alkavana vuonna yhdistyksen julkaisu-, residenssi- ja tapahtumatoiminnan turvaa Koneen Säätiön avustus. Särö toivottaa kaikille lukijoilleen onnellista uutta vuotta 2026!