Etusivulle
Akselerationistit pyrkivät horjuttamaan vallitsevia yhteiskunnallisia järjestelmiä, jotka heidän mukaansa tuhoavat itsensä ennen pitkää muutenkin. Kiihdytysajattelusta puhutaan useimmiten äärioikeiston yhteydessä, mutta myös poliittinen vasemmisto ja uusliberalismi soveltavat suuntausta omiin tarkoituksiinsa, kirjoittaa esseisti, kriitikko Herman Raivio. Mutta miksi on niin kiire?
Fonetiikan väitöskirjatutkija Joonas Vakkilainen kommentoi oikeakielisyyttä käsittelevää kirjallisuudentutkija Katariina Kärkelän kolumnia kielitieteen näkökulmasta: ”Yksittäisten normien väljentäminen ei tarkoita, ettei yhteistä kirjakieltä tai sen normatiivisuutta olisi enää olemassa.”
Suomen julkinen sektori on muutettava tekoälypohjaiseksi muutaman vuoden sisällä, kuuluu valtiovarainministeriön kansliapäällikön visio kesäkuulta. Olennaiset kysymykset vastuunjaosta, tietosuojasta, etuuspäätösten harkinnanvaraisuudesta ja virheellisten päätösten seurauksista on sivuutettu vaihtoehdottomuuden hengessä, kirjoittaa vapaa toimittaja ja yhteiskunta-analyytikko Aleksi Salonen. Haluammeko tätä todella?
”Kaksikymmentä vuotta juuri täyttäneen Särön puolesta esitän toivomuksen sinulle, utelias lukija: etsi, kuuntele ja katso eksentrisyyttä ympärilläsi, jotta se voisi kukoistaa – siellä syntyy ajattelu ja taide”, kehottaa päätoimittaja Mark Mallon heinäkuussa ilmestyvän Toisinajattelu-tuplanumeron pääkirjoituksessa.
”Vastustan ajatusta siitä, että kielen olisi loputtomasti sopeuduttava ja joustettava hyvittääkseen sen, minkä kielenkäyttäjien laiskuus ja varovaisuus ovat saaneet aikaan”, kirjoittaa kirjallisuudentutkija Katariina Kärkelä kolumnissaan.
Keskustelu Markus Leikolan laatimasta kirja-alan nykytilaa kartoittavasta laajasta selvityksestä jatkuu. Särö julkaisee Leikolan vastineen toukokuussa julkaisemaamme kirjailija Venla Hiidensalon artikkeliin.
Aseellisen puolustuksen vahvistaminen esitetään julkisessa keskustelussa nyt järkevänä ja välttämättömänä. Järjellä voi perustella sekä sotaa että rauhaa, mutta se ei kerro, mikä on moraalisesti tavoiteltavaa tai oikein, kirjoittaa kirjailija Evelin Kask kolumnissaan.
”Minun olisi erittäin helppo vihata teitä. Nykyisessä kuplassani olette juuri niitä, jotka äänestävät väärin, ajattelevat väärin, elävät väärin. Sen sijaan olen alkanut ymmärtää teitä. Muistan, millaista teidän elämänne oli. Meidän elämämme.” Toimittaja, opettaja ja vapaa kirjoittaja Teresia Terentjeff pohtii lapsuuteen kurottavassa kirjeessään, millaiset kokemukset tekevät syrjäkylien kasvateista näkymättömiä ja halveksittuja.
Kirja-alan nykytilaa kartoittavassa tuoreessa selvityksessä on vakavia puutteita, esittää kirjailija Venla Hiidensalo. Selvityksen laatinut Markus Leikola on hänen mukaansa unohtanut kirjailijan sivuuttamalla niin Kirjailijaliiton tulotutkimuksen, tuhannen kirjailijan allekirjoittaman avoimen kirjeen kuin Euroopan kirjailijoiden neuvoston näkemykset.
Pääministeri Sanna Marinin kirja vaikuttaa self help -oppaista kopioidulta fraasikokoelmalta, presidentti Alexander Stubbin kirja taas löysien itsestäänselvyyksien kokoelmalta, kuvailee kielentutkija, esseisti Janne Saarikivi. Millä järjellä, tarkkuudella ja herkkyydellä meitä oikeastaan johdetaan? – Essee julkaistaan myös Saarikiven pian ilmestyvässä kirjassa Kieli vie (Teos, 2026).