Arto Vaahtokari:
Svenska Österbottens litteraturförening -niminen yhdistys julkaisee Vaasassa ilmestyvää kirjallisuus- ja kulttuurilehteä Horisont. Ja suhteellisen kauan onkin julkaissut, sillä ensimmäinen numero ilmestyi jo vuonna 1954. Lehti sisältää novelli- ja runokatkelmien lisäksi arvosteluja ja kirjallisuusesseitä. Kurkistetaan vastailmestyneeseen numeroon 1–2/2012.
Vaasalaistuneen, alun perin ruotsalaisen Martin Karlssonin uusin runoteos on vielä valmisteilla, mutta lehteen otettu runo “Fågelpojken” (suom. Lintupoika) antaa esimakua. Kokonaisuus on vaikuttava, koska tekijä on myös luontokuvaaja ja on kuvittanut runonsa omin taidevalokuvin. Karlssonin valokuvataiteeseen voi tutustua lisää hänen runo- ja valokuvablogissaan. Tila ja taitto, joka teokselle lehdessä annetaan, ansaitsee aimo tunnustuksen. Tässä katkelma runosta:
han samlar
rädslan
i böckerna
moln
på vinden
regn
under
ögonlocken.
Mathias Rosenlund sijoittaa novellinsa “Persona non grata” kerrostalolähiöön. Nuorenparin auto varastetaan. Naapuriin muuttanut Reino Rovaniemeltä osoittautuu oudoksi kulkijaksi, ja auto ja naapuri liittyvät merkillisesti toisiinsa. Novelli liikkuu toden ja epätoden rajalla, hyvin hienovaraisesti. Hienoa, että joku kirjoittaa tavallisen nuoren perheenisän näkökulmasta.
Horisontin kenties mielenkiintoisin anti on kirja-arvostelut, jotka suomenruotsalaisten teosten lisäksi käsittelevät myös ruotsalaista kirjallisuutta. Näin lukija voi lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla arvosteluihin tutustumalla. Lehdellä onkin etulyöntiasema ruotsalaisen kirjallisuuden arvioinnissa suomenkielisiin julkaisuihin verrattuna, koska käännöstä ei tarvitse odotella.
Yksi arvostelluista teoksista on Mattias Alkbergin Era svin (suom. Te siat, Wahlström & Widstrand 2012). Provosoivasti nimetyn runokokoelman arvioi Tomas Löthman, joka aiheellisesti kuvaa Alkbergin ilmaisua unenomaiseksi:
Alla sover och det är du som bestämmer
Äntligen fick du bestämma lite
Det är höst och allt på minus och natt
Horisont on taidokkaasti taitettu. Erityisesti laajassa retrospektiossa, jonka lehti tekee omasta historiastaan, visuaalinen ilme on erittäin osuva. Harry Järvin artikkelin Konsten – ”en kraft i själva samhället” (suom. Taide – ”voima yhteiskunnassa itsessään”) kuvitus on parhaimpia, mitä olen nähnyt aikoihin.
Suomenruotsalainen kulttuuri on vähemmistökulttuuria. Se on sen heikkous ja sen voima. Jos tutustuu Suomen kulttuurihistoriaan, monet pioneerit ovat olleet ruotsinkielisiä. Kirjallisuudesta mieleen nousee Edith Södergran etunenässä ja hänen jälkeensä tulleet 1920-luvun modernistit kuten Elmer Diktonius ja Hagar Olsson. Julkaisuna Horisont edustaa vähemmistön vähemmistöä, sillä se on erityisesti ruotsinkielisen Pohjanmaan kulttuurin lipunkantaja. Tämä alue on saarekkenomainen niin maantieteellisesti kuin kulttuurisestikin. Siis tutustumisen arvoinen.