Petri Pietiläinen:
Ensi viikolla tulee Kotkan runoklubille hirvee kasa runoilijoit,
kaikkii yhdistää Särö jotenkii. Mahtavaa funtsata, että saman illan
aikana lavalla esiintyy 15 runoilijaa ja vetelee sanoja suustaan kuin
vaihtaisi sukkia hikisissä jaloissa. Slämmirunous tai esittävä runous
on kovassa nousussa, kaikki haluaa kokea äänen ja esityksen toisiaan
tukevan hetkellisyyden. Itse olen runoklubeilla välillä miettinyt,
miten joku ihan tavallinen runo voi kuulostaa pirun hyvältä elävän
esittäjän pudotellessa sanoja kuin herkkuruokaa lautaselta suuhun.
Sitten voi olla joku syvällinen ja kovatasoinen kirjoittaja, jonka
esitys on syvältä kuin viikon jalassa olleet sukat, tajuu, että runo
on hyvä, mutta sanat ei vain tipu sillee ääneen esitettynä. Sitte
haluaa lukee ne sanat ja kuinka kirkkaita ne ovatkaa. Slämmirunous ja
kirjoitettu sana ovat eri maailmankaikkeuksista, mutta siinä on niiden
olemassaolon oikeutuskin.