Seija Kerttula:
Täällä sitä taas ollaan kylmässä talossa Brittein saarilla. On vuosittaisen vesivahingon aika, eikä keskuslämmitys toimi.
Keittiön lattian vinyylilaatat alkoivat kesällä käpristyä, ja ostin niiden tilalle jonkin aikaa sitten uudet, mutta vanhoja laattoja poistaessani näin, että alla olevassa betonissa oli kosteita läiskiä. Kuivattelin niitä kaksi viikkoa syksyn helteiden aikana, mutta jäljelle jäi alue, joka tuntui aina vain märältä. Kutsuin älykköputkimieheni Davidin, mutta hän oli seuraavana päivänä lähdössä Italian-Egyptin-Israelin-Turkin-kiertomatkalle eikä ehtinyt avata lattiaa. Hän tarkisti kuitenkin keskuslämmitykseni, jota ei saanut käynnistymään. David suositti kutsumaan boilerimiehen, ja etsin sellaisen kylän mainoslehdykästä. Hän oli Ian, joka avasi keittiön nurkassa olevan boilerin kannen ja teki diagnoosin: boileri vuotaa, mikä on myös lattian läiskän takana. Hänestä koko boileri kannatti vaihtaa, ja hän harppoi energisesti ylös ja alas portaita etsien sille uusien sääntöjen mukaista paikkaa. Kysyin, mitä uusi boileri ja sen asennus suunnilleen maksaisivat, ja arvio oli 2 500 puntaa. Voihkaisin, sillä Kanadassa asuva vuokraisäntäni Jim, niin mukava mies kuin onkin, ei halua käyttää rahaa mihinkään. Minkä takia uunini ei toimi ja jääkaappini on sähköahmatti jostain 80-luvulta. Tästä pihiydestä ongelma varmaan muutenkin johtuu, sillä yli-inhimillistä järkevyyttä ja säntillisyyttä edustava paikallinen ystäväni Chris on huollattanut ikivanhan boilerinsa säännöllisesti vuosittain, eikä se ole koskaan aiheuttanut ongelmia.
Projektin seuraavassa vaiheessa käyn Jimin ohjeiden mukaan naapurin Miken ja hänen vaimonsa luona kyselemässä tietoja näiden entisestä samanmerkkisestä boilerista ja käytetyistä boilerimiehistä. Heitä naurattaa 2 500 punnan laskun mahdollisuus, sillä ”Jimhän ei halua maksaa mistään mitään”, mutta he kaivavat mapista vanhan boilerimiehen yhteystiedot ja kertovat, että tämä keräili varaosia poistettavista boilereista, kun osia ei enää saanut. Lisäksi minulle esitellään heidän uusi 6 000 punnan systeeminsä.
Jim lähettää taas pitkän sähköpostiviestin, jossa hän tekee etäanalyyseja tilanteesta, listaa uusia vaihtoehtoja henkilöiksi, jotka voisivat tehdä tarjouksen osan vaihtamisesta. Näin siitä huolimatta, että hän on juuri soittanut Englannissa toimivalle valmistajalle, joka on sanonut, että boilerien käyttöikä on nykyään 10 vuotta (tämä on 13) ja että näin vanhaan voi olla vaikea saada varaosia (näen jo sieluni silmillä seuraavan osan hajoavan joskus talven aikana).
Paikalliset ystäväni osallistuvat tilanteeseen antamalla omien boilerimiestensä yhteystietoja ja arvosteluja sekä tarjoamalla villasukkia, peittoja ja lämmittimiä, sillä lämpötila putoaa tiistaina.
Odotan nyt jännittyneenä tulevaa menestystäni boilerimiesten viidakossa. Märkä läiskä on peitetty Davidin suosituksen mukaan sanomalehtinipulla ja huoneilman kosteus siten saatu lähes normaalille tasolle. Pieni sähkölämmitin työpöydän vieressä pitää olon paikallisesti siedettävänä. Mutta koska olen yhtäkkiä itseni huoltoyhtiö ja vs. vuokraisäntä, henkistyneestä blogijutusta ei tällä kertaa tule mitään!
Tosin kaikesta kristalloituu yksi ehkä laajemminkin sovellettavissa oleva opetus: Liika pihiys ei kannata pitkällä tähtäyksellä, etenkään elämän perustarpeissa. Uhrauksiin on oltava valmis. Äskettäisessä tv:n antiikkiohjelmassa yksi 90-vuotias mummo myi isänsä ensimmäisestä maailmansodasta äidilleen lähettämät kortit, että saisi rahaa boileriin.
