Särö: Mitä opiskelet, ja miksi valitsit tämän alan?
MS: Opiskelen kolmatta lukuvuotta kielitiedettä ja viestintää Berliinin teknillisessä yliopistossa. Kiinnostuin alasta osittain kaksikielisyyteni vuoksi: kotona Słubicessa puhumme perheeni kanssa vain puolaa, mutta opin saksan jo pienenä ollessani Frankfurt Oderissa saksalais-puolalaisessa päiväkodissa. Myöhemmin valmistuin saksalaisesta lukiosta.
Nautin äärimmäisen paljon uusien kielten oppimisesta, ja laajennan sanastoani aina kun mahdollista. Vapaa-ajallani toimin tulkkina erilaisissa hankkeissa, ja haluaisin tulevaisuudessa tulkata myös työkseni. Toivon, että voin residenssityössä oppia vähän suomea, ainakin pienen small talkin verran!
Särö: Miksi mielestäsi on tärkeää, että Frankfurt Oderissa toimii taiteilijaresidenssi?
MS: Residenssi on upea idea – en ole ennen kuullut vastaavasta. Uskon, että tällainen retriitti, joksi sitä voisi ehkä kutsua, voi olla todella tehokas. Frankfurtiin tulevat ihmiset saavat rutkasti uusia kokemuksia ja inspiraatiota. Residenssivieraat saavat työskennellä luovassa ja inspiroivassa ympäristössä, mikä voi johtaa aivan uusiin ideoihin. Jos itse matkustan esimerkiksi toiseen maahan, huomaan mukautuvani paikalliseen kulttuuriin ja erilaisiin toimintatapoihin. Se tuntuu usein uudelta alulta. Kuvittelisin, että tänne tulevat kirjailijat kokevat samoin.
Särö: Millaista työ residenssissä on ollut?
MS: Nautin työstä kovasti. Se ei tunnu stressaavalta, ja koska koen olevani avoin ja hyvä kommunikoimaan, pidän uusien ihmisten tapaamisesta. Residenssityö ei tunnu minusta suorittamiselta, vaan se istuu luontevasti omaan elämäntapaani.
Vieraat ovat aina mukavia, ja heidän kanssaan on hauska jutella. Olen 19-vuotias, eli yleensä vieraita nuorempi, mutta se ei haittaa. Nautin heidän kertomuksistaan, ja he ovat vuorostaan olleet kiinnostuneita kuulemaan minulta paikallisesta elämästä. Puhuttavaa löytyy aina. Voin kuvitella tekeväni vastaavaa työtä myös tulevaisuudessa.
Särö: Millaisena koet Słubicen, Frankfurt Oderin ja koko rajaseudun, jossa asut?
MS: Ellen olisi kotoisin rajan kupeesta, elämäni olisi luultavasti aivan erilaista kuin nyt. On uskomatonta, että kymmenessä minuutissa pääsee toiseen maahan. Useimmat ystäväni ovat saksalaisia, ja käyn myös harrastamassa soutamista Saksan puolella.
Rajaseudulla on paljon mahdollisuuksia oppia ja kokea uusia asioita sekä tutustua erilaisiin kulttuureihin. Olen huomannut pieniä kulttuurieroja molemmin puolin rajaa: puolalaiset esimerkiksi ovat yleensä spontaanimpia, kun taas saksalaiset pitäytyvät ennakkoon sovituissa suunnitelmissa. Siksi olen joutunut mukauttamaan omaakin elämänrytmiäni.
Sekä Słubicella että Frankfurt Oderilla on paljon annettavaa. Kaupungit järjestävät myös yhteistyössä tapahtumia ja hankkeita, kuten jokakesäisen HanseStadtFest-festivaalin, joka houkuttaa paikalle kävijöitä kauempaakin.
Särö: Sinulla on ilmeisesti jokin yhteys kirjailija Olga Tokarczukiin, jonka teoksia Särötär on julkaissut suomeksi – haluaisitko kertoa tästä lisää?
MS: Isoäitini Grażyna Szurka on kotoisin samasta länsipuolalaisesta Klenican kylästä kuin Olga. Olgan isä puolestaan veti Kleniczanie-kansantanssiryhmää, jossa isoäitini tanssi.
Tanssiharjoituksia pidettiin Radziwiłłin palatsissa, jossa Olgan vanhemmat myös työskentelivät. Olgan isä toi tytärtään usein mukaan tanssiharjoituksiin. Olga oli innostunut tansseista, mutta vielä liian pieni oppimaan niitä. Joskus isoäitini, joka on kymmenen vuotta Olgaa vanhempi, katsoi hänen peräänsä.
Olgaa kutsuttiin Klenicassa lempinimellä Oleńka. Silloin kukaan ei voinut kuvitella, että hänestä tulisi joskus Nobel-palkittu kirjailija. Nyt koko kylä on hänestä ylpeä. Olga vieraili vastikään Słubicessa ja oli iloinen tavatessaan isoäitini pitkästä aikaa. Tanssijat ja harjoitukset palatsissa ovat Olgalle kuulemma edelleen tärkeitä lapsuusmuistoja.
Kirjailija, toimittaja, kääntäjä tai tutkija: hae Oder-residenssin vuoden 2025 jaksoja täältä.