Tue riippumatonta kulttuurijournalismia maksamalla Särön verkkolehden vapaaehtoinen lukumaksu (2,50 euroa).
Elokuun saavuttua on paikallaan palata hetkeksi maailmanhistorian ensimmäiseen Pyhtään Käsitekesään eli heinäkuun 2025 PyKäKeen. Samalla on hyvä lausua muutama sana niin ikään Pyhtäälle vastaperustetusta Suomen vapaasta tiedeinstituutista.
Allekirjoittanut ja Janne Saarikivi ovat järjestäneet viitenä kesänä tiede-taide-kulttuurifestivaalia nimeltä SuSuKäKe (Sumatrantien suomalaisugrilainen käsitekesä), mutta nyt festivaalin paikka muuttui kertaheitolla: festivaali siirtyi helsinkiläiseltä yksityispihalta Pyhtäälle, Stockforsin kartanoalueen kaarihalliin julkiseksi tapahtumaksi. Muutoksen syy on huhtikuussa perustettu Suomen vapaa tiedeinstituutti, joka aloittaa toimintansa Stockforsissa toivottavasti jo syksyllä 2025. Pyhtään Käsitekesä toimi tiedeinstituutin avajaistapahtumana.
Perustimme vapaan tiedeinstituutin siksi, että riippumattoman tieteenharjoituksen edellytykset ovat viime vuosikymmeninä heikentyneet huomattavasti sekä Suomessa että kansainvälisillä tieteen kentillä (ks. esim. Academic Freedom Index Update 2025). Laajasti jaettu kokemus Suomen ja muiden maiden yliopistomaailmoissa on, että yliopistot ovat loitontuneet vapaan tieteenharjoittamisen ideaalista (ks. Suorsa 2024; vrt. myös Collini 2017; Fleming 2021). Vapauden tilalle on noussut tulosohjattu päämäärärationaalinen tutkimus, joka tavoittelee teknologisia innovaatioita ja talouskasvua tai kvantitatiivisesti mitattavaa suoritetta, kuten julkaisumääriä ja valmistuneita tutkintoja (ks. Kuusela et al. 2019; Ylönen & Kuusela 2019; Kuusela 2020; vrt. myös Smyth 2017). Viime vuosina näiden tavoitteiden rinnalle ovat Suomessa nousseet vielä kansalliseen turvallisuuteen liittyvät ohjauspyrkimykset. Tällainen jatkuvasti lisääntyvä ohjaus on vahingollista tieteen moninaisuudelle sekä sivistykselle ja moniääniselle yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Vapaan tiedeinstituutin ideana on toimia monitieteisenä, sosiaalisesti ja kulttuurisesti aktiivisena tutkimusympäristönä perustutkimukselle akateemisen riippumattomuuden hengessä. Keskeisin tavoite on tarjota vapaan tieteenharjoituksen edellyttämää aikaa, tilaa, vapautta ja yhteisöllisyyttä. Uusi instituutti korostaa syvää tutkimusta, tieteen avoimuutta sekä kansainvälistä ja paikallista vaikuttavuutta. Tiedeinstituutin tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä maailmasta ja luoda sivistystä sekä monitieteistä yhteisöllisyyttä ja kriittisyyttä osallistuvan kansalaisuuden perustana.
Instituutti käynnistää toimintansa syksyn 2025 mittaan tutkijaresidenssinä, joka pyrkii laajenemaan itsenäiseksi tutkimuslaitokseksi lähimpänä kansainvälisenä mallinaan IAS-instituutit (Institute for Advanced Studies). Tulosjohdetussa yliopistomaailmassa IAS-intituutit ovat säilyttäneet vapaan tieteenharjoituksen ideaalin ja ne muodostavat monitieteisiä tutkimuskeskuksia muun muassa Oslossa, Hampurissa ja Freiburgissa. IAS-instituuttien periaatteita ovat avoin haku, itsenäinen vertaisarviointi, kansainväliset tieteelliset valintakomiteat, pysyvien tutkimusalapainotusten puuttuminen sekä monitieteisen tutkimusyhteisön luominen. Kyse on toisin sanoen täysin vapaasta tieteellisestä tutkimuksesta, jossa ainoa kriteeri on vertaisarvioitu akateeminen laatu. Nykyisenä uusliberalistisena tehokkuuden ja ”hyödyn” maksimoinnin aikana monitieteistä vapaan perustutkimuslaitoksen hanketta voikin pitää jopa radikaalina – tai hyvin innovatiivisena.
Pyhtään ensimmäisessä Käsitekesässä heinäkuussa 2025 oli mahdollista kuulla muun muassa historian, persialaisen runouden, yhteiskuntatieteiden, kielten ja arkkitehtuurin tutkimuksiin perustuvia miniesitelmiä. Niiden lisäksi tilaisuudessa oli mahdollisuus tutustua erilaisten pienkustantamojen ja kirjamyyjien kirjatarjontaan. Oli myös kolme taidenäyttelyä. Käsitekesän ideana on ensimmäisistä festivaaleista alkaen ollut se, että korkeatasoiset tieteelliset esitelmät ja monipuolinen kirjallisuustarjonta limittyvät vapaamuotoisiin kohtaamisiin ja keskusteluihin. Tärkeä periaate on myös, että festivaali on avoin kaikille. Järjestäjät eivät tarkista ovella ihmisten taustoja, maailmankuvia, poliittisia suuntauksia tai ideologisia painotuksia.
Tällainen pluralistinen sekä keskustelevuutta, yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä korostava toimintatapa on reaalimaailmassa koettuna kenties joillekin liian kovaa kamaa. Kävi nimittäin siten, että yksi festivaalikävijä, kulttuurituottaja Sampo Laurikainen, närkästyi ja laati Pyhtään Käsitekesästä sosiaaliseen mediaan tuohtuneen julkaisun. Kommentoin sitä seuraavassa lyhyesti lähinnä siksi, että Käsitekesästä Helsingin Sanomiin 17.7.2025 kirjoittanut toimittaja antoi omassa festivaalireportaasissaan kyseiselle yksittäiselle – ja useita valheita sisältävälle – julkaisulle hämmästyttävän suuren palstatilan.
Laurikaisen pitkä julkinen Facebook-postaus sisälsi rönsyilevää salaliittoteoretisointia muun muassa Pyhtään Käsitekesän ”tarkoitusperistä” ja järjestäjätahoista. Myös paikalla olleet pienkustantamot sotkettiin samaan sekavaan keitokseen: lähes jokaisen niistä – alkuperäisessä postauksessa jokaisen – väitettiin edustavan ”oikeiston radikaaleja ajatuksia” ja salaliittoteorioita. Vaikka julkaisua ei ole syytä siteerata tässä pitkästi, on todettava, että lausuma ”Sodan jälkeen natsien ja uusnatsien intelligentsija loi uuden strategian ja ehkä olemme todistamassa yhtä sen toteuttamiskeinoa” edustaa varsin sakeaa salaliittoaskartelua Käsitekesän luonteesta ja tavoitteista. Lausumassa on myös tiettyä tragikomiikkaa, jos nimittäin miettii Käsitekesän todellista meininkiä: huippututkijoista koostuva puhujakaarti esitelmöimässä ja samalla määrittelemässä tarkasti erilaisia maailmaa merkityksellistäviä käsitteitä kuulijoinaan ja keskustelukumppaneinaan toinen toistaan lukeneemmat ja sivistyneemmät vieraat.
Absurdiudestaan huolimatta julkaisu kutsui Laurikaisen Facebook-seinälle useita samanmielisiä pöyristyjiä: kommenttikenttään saavuttiin toteamaan – vaikka ei festivaalilla oltu oltukaan – esimerkiksi että ”juuri näin [fasismin] normalisointi toimii”. Monet tuntuivat tietävän täysin varmasti, että Käsitekesässä oli ollut läsnä ”fasisteja”. Laurikainen eksplikoi kommenteissaan myös oman dogminsa: ”fasistit” tulee eristää ja tuomita. Kyseisellä näkemyksellä oli postauksen kommenttiketjussa useita kannattajia.
Laurikaisen spekulaationkatkuinen postaus palautti mieleeni yhdysvaltalaisen emeritusprofessori Tom Nicholsin kirjan Asiantuntemuksen kuolema (2017, suom. Kimmo Pietiläinen). Siinä Nichols käsittelee nykykeskustelun uuvuttavuutta pohtimalla muun muassa niin sanottua vahvistusvinoutumaa ja salaliittoteorioiden houkuttelevuutta. Hänen mukaansa varsin monet ihmiset ”palvovat pakkomielteisesti omaa tietämättömyyttään” sen sijasta, että ottaisivat asioista oikeasti selvää ja perustelisivat väitteensä spekulaatioiden sijasta valistuneilla asia-argumenteilla.
Nichols toteaa, että vahvistusvinoutuma viittaa taipumukseen etsiä informaatiota, joka vain vahvistaa uskomuksiamme, ja hyväksyä faktoja, jotka vain vahvistavat suosimiamme selityksiä. Vahvistusvinoutuman kourissa kärvistelevä ihminen pyyhkäisee vaivattomasti syrjään kaikki sellaiset aineistot ja tiedot, jotka kyseenalaistavat sen, minkä hän on jo määritellyt todeksi.
Salaliittoteoriat ovat vahvistusvinoutuman äärimmäisiä muotoja. Äärimmäisiä siksi, että esimerkiksi taikauskoon verrattuna ne ovat usein erittäin sotkuisia. Nicholsin mukaan salaliittoteoriat ”vetoavat syvällisesti ihmisiin, joiden on vaikea ymmärtää monimutkaista maailmaa ja joilla ei ole kärsivällisyyttä perehtyä vähemmän dramaattisiin selityksiin”.
Kun pohdin Laurikaisen postauksen kauhunsekaista kertomusta ”fasismin normalisoinnista” Käsitekesässä, on hätkähdyttävää törmätä Nicholsin lausumaan, jonka mukaan viehtymys salaliittoteorioihin on pohjimmiltaan jonkinlaista irrationaalisen pelon ilmausta. Laurikaisen postauksesta huokuu nimenomaan pelko, ja sen kylkiäisenä moralistinen tyrmistys siitä, että Janne ja minä emme harjoita festivaaleillamme ”väärinajattelevien” henkilöiden ulossulkemista ja tuomitsemista.
Miksi tämä hätä ja pelko? Missä luottamus omaan kriittiseen ajatteluun?
Todettakoon, että luen jatkuvasti omista käsityksistäni varsin suuresti poikkeavaa kirjallisuutta ja keskustelen erimielisten ihmisten kanssa aina kun voin, mutta en huomaa muuttuneeni – kuin viruksen tartuttamana – samanmieliseksi näiden lukuisten kohtaamieni toisinajattelijoiden kanssa. Tämä johtunee siitä, että luotan kriittiseen ajatteluuni. Ja jos pääni ei pehmene aivan lähiaikoina, aion luottaa siihen myös tulevaisuudessa.
Pyhtään Käsitekesät tulevat jatkossakin olemaan kaikille avoimia tiede-taide-kulttuurifestivaaleja. Vapaan tiedeinstituutin tutkijaksi sen sijaan ei pääse kuka tahansa. Tohtorintutkinnon lisäksi plakkarissa tulee olla tieteellisesti erittäin korkeatasoinen tutkimussuunnitelma, jonka arvioi kansainvälinen tieteellinen arvioijapaneeli.
Mikä parasta, emme ole akateemisen vapauden puolustamisen asialla yksin: instituutilla on jo tukenaan mainio monitieteinen, asiantunteva ja innokas taustajoukko.
Lähteet:
- https://academic-freedom-index.net/research/Academic_Freedom_Index_Update_2025.pdf
- Collini, Stefan. 2017. Speaking of Universities. Verso, Lontoo.
- Fleming, Peter. 2021. Dark Academia. How Universities Die. Pluto Press, Lontoo.
- Kuusela, Hanna et al. 2019. Kenen yliopisto? Tampereen yliopiston henkilöstön näkemyksiä yliopistojen johtamisjärjestelmistä ja itsehallinnosta. COMET, Tampereen yliopisto.
- Kuusela, Hanna. 2020. Kuuleeko strateginen johto? Katsaus yliopistojen työhyvinvointikyselyjen tuloksiin. Tiedepolitiikka 2/2020.
- Nichols, Tim. 2017. Asiantuntemuksen kuolema (suom. Kimmo Pietiläinen). Helsinki: Terra Cognita oy.
- Smyth, John. 2017. The Toxic University. Zombie Leadership, Academic Rockstars and Neoliberal Ideology. Palgrave MacMillan, Lontoo.
- Suorsa, Eero. 2024. Yliopistojen hidas kuolema – katsaus yliopistolistausten aiheuttamiin inhimillisiin tragedioihin. Tieteessä tapahtuu 1/2024.
- Ylönen, Matti & Kuusela, Hanna. 2019. Consultocracy and its discontents: A critical typology and a call for a research agenda. Governance. An International Journal of Policy, Administration, and Institutions, Vol. 32, Issue 2, April 2019.
Piditkö artikkelista? Maksa halutessasi vapaaehtoinen lukumaksu (2,50) täällä.