Petri Pietiläinen:
Joku tyyppi selittää mielipidekirjoituksessa, että pitäisi jo lakata miettimästä englantia vieraana kielenä, joku toinen taas vaatii nettilukutaitoa, draamakasvatusta tai ties mitä koulujen oppiaineeksi. Itse olisin sitä mieltä, että koulussa pitäisi tulevaisuudessa opettaa nintendojen ja sellaisten pelaamista. Äsken Järvisen Petteri taas meuhkasi siitä, että sähköinen kirja nyt vaa on uusi tapa julkaista tehokkaammin ja moternimmin kuin ennen, sama kaveri taisi aikoinaan 20 vuotta sitten meuhkata netistä uutena tapana julkaista joka mullistaa kaiken. Mutta kun jokainen joka on perehtynyt kirjoituksen historiaan tietää, että julkaisutapa vaikuttaa sisältöön, vaikuttaa siihen millaista tekstiä tuotetaan. Alvin Pang Singaporesta sanoi tossa keväällä, että siellä nykyään julkaistaan paljon lyhyitä tekstejä, että juuri sen takia runo on kova juttu, kun se on lyhyt, sen lukee tarvittaessa nopeasti ja tietysti sen voi järkevästi julkaista sähkökirjassa tai lähettää tekstiviestinä. Tän ku sais nuo järviset ja muut tajuumaan, että oikeasti julkaisumedium, samoin kuin julkaisukieli, muuttaa koko päämme, koska tapa ymmärtää muuttuu. Sain tuossa juuri tilaamani Nicholas Carrin kirjan The Shallows. What the Internet is doing to our Brains (voisi olla: what the fuck the computer, television etc. has been doing to our brains). Kaveri väittää, että netti ja hypertekstit, sähkökirjat, ipodit, nintendods:t ja sen sellaiset muuttavat aivojemme rakennetta, niiden sähköistä toimintaa, mikä aiheuttaa sen, että ajattelumme tulee pelkästään pinnalliseksi, ettei syvä ajattelu enää ole mahdollista, koska uuden median toimintamuoto rikkoo ja raastaa ajattelun mahdottomaksi. Nyt pitäisi vielä uskaltaa lukea tuo kirja, koska jos se on yhtä vakuuttava kuin ensimmäiset viitisen sivua, sitten pitää tämän jätkän muuttaa monta tottumustaan uusiksi, koska selvästikin omassa päässäni on menty jo kauhean pitkälle syvällisen ajattelun välttämisessä.