Kävinpä minäkin sitten pyörähtämässä pari päivää Berliinissä. Päätoimittaja on siellä kovin rakennellut verkostoja ja löytänyt innostuneita ihmisiä Särön Berliini-viritysten tueksi. No eipä mitään, sitten kun minä sinnen menin, sairastui päätoimittaja vatsatautiin. Yhden päivän oksensi ja toisena jo vähän liikahteli.
Minä sain siis nauttia illalliskokouksen ulkomaan kielellä itsekseni ja lisäksi näyttelyn avajaiset Finnland-Institutissa.
Berliinin Finnland-Institutissa avautui helsinkiläisen kuvataiteilijan Marja Hakalan näyttely „„Naturordnung““ (Luonnonjärjestys). Hakala toi pieniä paloja luontoa ja suomalaista metsää saksalaisten katsottavaksi. Teoksista välittyy taiteilijan lämmin suhde luontoon. Valkoisille pohjille Hakala oli asetellut, leikellyt ja ommellut erilaisia geometrisia muodostelmia esimerkiksi neulasista, lehdistä, oksista, kaarnan paloista, osterin kuorista ja kävyn suomuista.
Marja Hakalan teokset juhlistavat luonnon pienten yksityiskohtien kauneutta ja monimuotoisuutta. Hakalan tapa luoda muodostelmia ja kuvioita yhdistää hauskalla tavalla lapsen leikkisän lähestymistavan ja tieteellisen tutkimuksen järjestelmällisyyden. Teoksista välittyy yksinkertaisesti hyvä olo. Kaikkien ihmisten tulisi luonnossa kulkiessaan käyttää kaikkia aistejaan — katsoa, koskettaa, haistaa ja kuunnella. Kannattaa muistaa, että myös kaupunkiluonto antaa siihen mahdollisuuden.
Minulle näyttelystä oli hyötyä myös siinä mielessä, että sain taide-elämyksen ohella hieman kerrata saksan kieltä — puiden nimet kun tuppaavat helposti unohtumaan vieraalla kielellä.
Näin kirjoitti Porvoosta Sanna