Runeberg-palkinnon 2010 voittaneen säröläisen Tiina Raevaaran haastattelu.
SÄRÖ: Olet voittanut Runeberg-palkinnon 2010 novellikokoelmalla En tunne sinuavierelläni. Onnea! Ensin täytyy kysyä se klassinen, eli miltä nyt tuntuu?
TR: Ihmeelliseltä, väsyttävältä ja erittäin hyvältä. Tiesin palkinnosta etukäteen yli viikon ajan, ja koko sen ajan jännitin. Nyt jännitys alkaa laueta, ja jonkinlainen hämmästys astuu esiin. Onhan tämä hienointa, mitä minulle on kirjoittajanurallani sattunut.
SÄRÖ: Olit kuulemma yllättynyt voitosta. Ketä itse veikkasit voittajaksi?
TR: En oikeastaan juuri pohtinut, kuka voisi olla voittaja. Pidin tuomarien tehtävää erittäin vaikeana: ehdokkaanahan oli niin romaaneja, novelli- ja runokokoelmia kuin esseitäkin. Lähinnä mietin, kuinka he ylipäätään kykenevät asettamaan näin erilaisia kirjallisuudenlajeja edustavia teoksia jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen.
SÄRÖ: Fiktiotasi on luonnehdittu unenomaiseksi ja surrealistiseksi. Olet taustaltasi luonnontieteilijä, joten onko sinulla näkemystä siitä miksi ihminen näkee unia? Ovatko unet aivojen lämmikettä ja sattumanvaraista hölynpölyä vai voiko niistä löytää merkityksiä?
TR: Veikkaisin, että osa niistä on sekalaista assosiaatiota kaikista tajuntaan joutuneista asioista, joissain ehkä käsitellään vähän järjellisemmin hereilläkin mietityttäneitä asioita. Joka tapauksessa unet ja nukkuminen ovat tärkeitä: itse olen huono nukahtamaan ja kärsin ajoittain pahastakin unettomuudesta. Silloin aivot ovat niin sekaisin, että vaikkapa kaunokirjallisuuden kirjoittamisesta ei voi edes haaveilla.
SÄRÖ: Mikä fiktiivinen kirja on tehnyt sinuun viimeksi vaikutuksen?
TR: Harri Närhen Apinamorsian. Se oli kaunis, kiireettömästi etenevä teos, joka käsitteli hirveitä asioita. Jollain tapaa se oli myös hyvin ”epäsuomalainen”, vaikka en tarkemmin osaa sanoa, mitä tuolla määrittelyllä edes tarkoitan. Hyvin omaperäinen romaani.
SÄRÖ: Minkälaisia työtapoja sinulla on, kun kirjoitat fiktiota? Tarvitsetko tietynlaista ympäristöä keskittymiseen? Inspiroidutko helposti vai syntyvätkö kirjat enemmän kurinalaisella työmoraalilla?
TR: Inspiroituminen käy helposti, itse kirjoittaminen taas vaatii ajoittain kovaakin itsekuria. Kirjoitan melkein missä vain, vaikkapa kahvilat ja junat ovat oikein hyviä työskentely-ympäristöjä.Proosani, varsinkin novellit, syntyvät hyvin vaihtelevasti. Toiset syntyvät hyvin helposti, eikä niiden kirjoittamiseen tarvita minkäänlaista kuria. Toiset ovat takkuisia ja vaativat vahvaa motivaatiota. Mutta en juuri kaipaa minkäänlaisia työrituaaleja, kirjoitan missä vain ja milloin vain.Nyt pystyn onneksi kirjoittamaan päivisin kun lapset ovat hoidossa ja koulussa, mutta silloin kun he ovat esimerkiksi kesälomalla, olen kirjoittanut muun muassa uimarannalla, HopLopissa eli lasten sisäleikkipuistossa, autossa parkkipaikalla kun lapset olivat kaverinsa synttäreillä yms.
SÄRÖ: Olet jo parin vuoden ajan ollut Särön (erityisesti tiede)toimittaja. Seuraavassa Särössä emme valitettavasti näe sinulta tiedeartikkelia koska olet ollut kiireinen muiden juttujen parissa. Onhan meillä kuitenkin toivoa saada sinut takaisin jossain vaiheessa?
TR: Uskon niin. Viime vuosi kului minulta tietokirjan kirjoittamiseen ja viimeistelyyn, ja minun olipakko karsia muista tekemisistäni. Nyt kun huhtikuussa ilmestyvä tietokirja alkaa olla valmis, keskityn romaanin kirjoittamiseen, mutta uskon, että mielekkäille sivuprojekteille löytyy nyt tilaa ja intoa. Särön tekeminen on aina ollut hienoa ja varsin hauskaa.
SÄRÖ: Kiitos haastattelusta ja onnea seuraavan kirjan työstämiseen!