Veera Antsalo:
Maailmassa on aivan liikaa hyviä ja kiinnostavia kirjoja, jotka haluaisin lukea vaan en ehdi. Siitä huolimatta etsiskelen aina uusia. On äärimmäisen tyydyttävää, kun löytää jotain, mistä ei ole koskaan kuullutkaan, mutta jo kirjan esittelystä tai viimeistään ensimmäisiltä sivuilta käy ilmi, että juuri tämä kirjailija on kirjoittanut juuri tämän kirjan juuri minulle.
Viimeisin löytöni on argentiinalainen César Aira – tosin en ole vielä ehtinyt hankkia yhtäkään hänen kirjaansa käsiini saatikka lukea niitä. Airaa ei ole suomennettu, eikä hänen kirjojaan löydy Helsingin kirjastoista, joten täytynee tilata jostain.
Airan estetiikka kuulostaa virkistävältä; hän tuottaa massiivisesti tekstiä ja teoksia, jopa useita vuodessa, mutta sen sijaan, että hioisi ja editoisi kirjojaan ja tekisi niistä saumattoman tyylikkäitä, viimeisteltyjä teoksia, hän pyrkii kuljettamaan tarinaa eteenpäin. Itsensä nurkkaan kirjoittaminen ei romuta tarinaa vaan se on haaste, josta on improvisoitava itsensä ulos. Tarinan eteneminen on tärkeämpää kuin täydellinen kompositio.
Airan kertomukset myös hyppelevät genrestä ja tyylistä toiseen, ammentavat populaarikulttuurin tyylivalikoimasta ja aiheistosta, eivätkä ne vastaa odotuksiin siitä, miten kertomuksen pitäisi päättyä.
Airan kertomukset pakenevat selittämistä. Marcelo Ballvé kirjoittaa esseessään The Literary Alchemy of César Aira:
Explanation and information, Aira says, are the currencies of our communicational era, our culture of information-saturated media and scientific analysis. We have become so conditioned by this reality that as readers many of us demand “credible” stories, with explanations, linear causality, and perfectly seamless narrative structures.
Kiinnostavasti, Aira ei pidä itseään avant-garden edustajana:
“Avant-garde” is a military term, and to be a real member of the avant-garde you have to have an impulse toward destruction. And I try to construct. I’m a man of letters and I have the good fortune of liking it all.
Luulen, että Airan estetiikka voisi olla hyvää lääkettää jumiin joutuneille kirjoittajille. Ehkäpä suuri osa kirjoitusjumeista johtuukin juuri siitä,että asetamme liikaa vaatimuksia kertomuksen saumattomuudelle, eheydelle ja tasapainoisuudelle. Joissain tapauksissa tällaiset selkeyden ja eheyden vaatimukset voivat olla myrkkyä sille kaikkein tärkeimmälle eli itse mielikuvitukselle.