Ulla Ora:
Sain ensimmäistä kertaa käsiini saksalaisen Patrick Süskindin esikoisromaanin Parfyymi, joka ilmestyi vuonna 1986. Romaani keskittyy tuoksuihin, joiden kautta yhden ihmisen elämä ja samalla koko yhteiskunta kuvataan. Se on tarina orpopojasta Grenouillesta, joka poikkeuksellisen hajuaistinsa vuoksi päätyy Pariisiin valmistamaan parfyymeja. Poika elää hajuineen eristyneenä muusta maailmasta silloinkin, kun on tekemisissä muiden kanssa. Hän tappaa erään naisen vahingossa, koska haluaa ainoastaan tallentaa tämän tuoksun. Äärimmäisen herkästä hajuaististaan huolimatta Grenouille ei tunnistanut omaa tuoksuaan.
Kirjassa kuvaillaan kuinka Grenouille näki koko markkinapaikan hajuaistinsa välityksellä: ” Ja hän aisti tuon kaiken tarkemmin kuin moni olisi pystynyt silmillään näkemään, sillä hän aisti sen jälkikäteen, ja sen vuoksi ikään kuin intensiivisemmin: esanssina, jonkin menneen ytimenä, sieluna, jota eivät enää häirinneet nykyhetkeen tavallisesti liittyvät seikat, elävien ihmisten inhottava, kirkuvan äänekäs tungeksinta.”
Grenouille pääsee valmistamaan hajuvesiä erään Baldinin oppipoikana. ”Hän löytää Amor ja Psykhen – tuoksun, jolla on niin valtava voima, että se lyö laudalta sanat, näköaistimukset, tunteen ja tahdon.” Baladin rikastuu Grenoullen kustannuksella, mutta poika jatkaa uusien tuoksujen etsimistä.
”Hän ei pyrkinyt tekemään rahaa taidoillaan, hän ei edes halunnut elää sillä, jos mahdollisuuksia oli muitakin. Hän halusi päästää valloilleen sisimpänsä, ei muuta, sisimpänsä, jota hän piti ihmeellisempänä kuin kaikkea sitä, mitä ulkomaailmalla oli tarjottavana. ”
Vietettyään vuosia yksin erämaassa Grenouille alkaa valmistaa enkelin tuoksua. Hän haluaa olla tuoksun kaikkivaltias Jumala, jollainen hän oli ollut yksin kuvitelmissaan erämaassa.
Romaani on lukukokemuksena jotain sellaista, mitä ei voi verrata mihinkään aikaisempaan. Tuoksu ei ole tekstissä vain tuoksu, vaan muistot, kaikki ihmiset ja päähenkilön koko minuuden voima. Koko kirja tuoksuu, jää hyllyyn odottamaan seuraavaa lukukertaa.
Parfyymi herkisti etsimään tuoksuja, ja onhan niitä kaikkialla, ja ne tuovat hetkiin muistoja. Ruisleipä tuoksuu mummolalle, koivun vastapuhjennut lehti kaipaukselle, helteinen kesäpäivä sairaalalle ja piparkakku odotukselle.