Eija Mäkinen:
Sanatko käyvät tarpeettomiksi? Mihin sitten sijoitetaan se mikä on rivien välissä?
Stanislaw Jercy Lec
Olen sanatyöläinen, kirjainten riivaama nainen. Jo 30 vuotta olen elättänyt itseni naputtamalla 29 kirjaimesta erilaisia versioita. Helppoa se ei ole ollut, olenhan koko aikuisikäni työskennellyt freelancerina. Vapaana, sanovat jotkut. Hullut, eivät tiedä sanan todellista merkitystä. Mutta jääköön kauhukokemusten kuvailu toiseen kertaan. Nyt haluan esitellä kolme huoneentaulua, jotka ohjaavat kirjoittamistani.
Ensimmäisen niistä, tuon yllä näkyvän, löysin jo teininä. Ihailin silloin ja ihailen yhä kirjoittajia, jotka kykenevät luomaan tekstiin salaisuuden, rivien väliin piilotetun maailman, missä lymyävät näkyviin taottujen tapahtumien todelliset motiivit ja mielen myrskyt. Olen kyllästynyt kerrontaan, joka tyytyy vain toteamaan. Haluan enemmän! Puolalaisen runoilijan aforismi onkin itselleni tavoite: tuollaista tekstiä tahdon tehdä! Edes joskus.
Hyvän tekstin tekeminen vaatii aina aikaa, asioiden pitää kypsyä ja kirkastua. Ja se on ydinsanoma toisessa huoneentaulussani:
Kirjoittajan tärkein tehtävä on olla kirjoittamatta.
Paavo Haavikko
Haavikon mietteen voi tulkita tuhannella tavalla, mutta itselleni se merkitsee kehotusta pysähtyä ja antaa tilaa olennaiselle: ajattelulle. Mitä haluan sanoa? on kirjoittajan tärkein kysymys, oli kyse sitten lyhyestä tekstarista tai kaunokirjallisesta trilogiasta. Varsinkin työelämässä, missä kaiken pitäisi tapahtua hetikohtapiannyt, on yhä vaikeampaa perustella tarvitsevansa aikaa. Siitä kuitenkin haaveilen ja siihen(kin) tähtään: venytettyihin hetkiin, pysähtymisen kokemukseen, mahdollisuuteen fundeerata.
Kolmannen huoneentauluni löysin pari vuotta sitten haastatellessani Outi Nyytäjää. Suomalaisen elokuvakäsikirjoittamisen kätilöksikin sanottu dramaturgi ja kirjailija peräänkuulutti kirjoittajilta julmuutta, kauneutta, keveyttä ja kielen lumoa: on uskallettava ottaa kantaa ja kirjoitettava vaietuista aiheista vahvasti ja innostavasti, omalla äänellä. Yhtä korkealle, ellei korkeammallekin, hän on asettanut riman itselleen. Nyytäjä haluaa ravistella ja lumota lukijat, saada heidät kielen voimalla hetkeksi transsiin. Muistutuksen kirjaimiin isketystä tulesta raamitin seinälleni:
On kuolemansynti olla haalea.
Outi Nyytäjä