Kuten päätoimittajallammekin, myös minulla on tapana huolehtia asioista. Viime yönä huolehdin niin tunnollisesti, etten saanut nukutuksi, ja siksi jopa se ainoa tämän päivän luento saa jäädä kuuntelematta. Mainittakoon vielä, että matkalla Porvoosta Viikkiin ja takaisin katsoin jättäväni turhan suuren ekologisen jalanjäljen suhteessa saatuun hyötyyn, sillä luultavasti nukahtaisin sinne auditorioon. Toivottavasti kyseinen professori ei lue tätä. Ai niin, ”suuresti arvostettu erittäin pienissä piireissä”, kuuluu yksi sloganimme, joten tuskin lukee. Mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa!
Olen huolenaiheissani paljon pomoani joviaalimpi. Hänellä on kuitenkin kaikki oikeus ja suorastaan velvollisuus olla huolissaan työpaikastaan, minäkin olen. Ja todella toivon, että keskustelu Porvoon taidetehtaan kohtalosta alkaa pikkuhiljaa olla asiallisempaa.
Suosituimpia huolenaiheitani ovat ilmastonmuutos, nälänhätä, energian kulutus ja energiapolitiikka, hyvinvointiyhteiskunnan muuttuminen pahoinvointiyhteiskunnaksi, hevoset ja miehet. Perussetti siis. Lisäksi viime yönä minua valvotti, ihme kyllä, Raamattu. Lupaan muuten, että tästä lähin en enää tunkeudu Tiinan reviirille — hänelle suotakoon yksinoikeus puhua uskonnosta Särössä. 😉
Tuntitolkulla sängyssä pyörimistä aiheuttanut huolehtimiseni alkoi tuttuun tapaan päättäjien ja median tavasta suhtautua ilmastonmuutokseen. Äitini kertoi, että eilen oli ennen ”iltauutisia” tv:ssä hymyssä suin puheltu, että ilmastonmuutoksen ansiosta kasvukausi pitenee ja että tästä on suuri hyöty maataloudelle. Niin. Erään viimesyksyisen luennon mukaan Etelä-Suomessa tämä tarkoittaa pidennystä noin 180 päivästä noin 220 päivään.
Jotenkin tuntuu, että ihmiset unohtavat helposti kasvin tarvitsevan kasvaakseen muutakin kuin lämpöä. Valon määrä ei Suomessa kuitenkaan ilmastonmuutoksen myötä lisäänny. Totta kai tuosta 40 päivän mahdollisesta lisäyksestä kannattaa ottaa kaikki hyöty irti, mutta on kuitenkin ihan mahdollista, että saatu hyöty on haittaa pienempi. Samassa ohjelmassa kuulemma kerrottiin myös Suomeen muuttuneiden olojen myötä rantautuneista kasvitaudeista ja tuholaisista, jotka niin ikään pitävät lämpimimmistä oloista ja 40 päivän lisästä, mutta unohdettiin mainita, että osalle niistä ei ole vielä olemassa biologista torjuntavaihtoehtoa. Tästä siis kärsivät luomuviljelijät.
On syytä myös muistaa, että vaikka kasvit eivät talvella kasvakaan, ne ovat silti olemassa. Lumettomista talvista ja esimerkiksi jääpoltteesta kärsivät talvehtivien kasvien osat. Myös peltomaan rakenne saattaa märissä olosuhteissa huonontua, jolloin kasvien on vaikeampi lähteä kasvuun. Leudot talvet sallivat kasvulle sinänsä välttämättömien mikrobien toiminnan, jonka luulisi olevan hyvä asia. Kasvi ei kuitenkaan talvella juuri kasva, vaikka leutoa olisikin. Tästä syystä se ei ota käyttöönsä mikrobitoiminnan seurauksena syntyneitä ravinteita, vaan ne voivat valua pellolta vesistöön lisäten rehevöitymistä.
Nämä asiat eivät siis ole mitenkään yksinkertaisia, tosin minä olen opiskellut vasta vuoden. Toivottavasti kaikki kuitenkin menee hyvin ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Tästä rauhoittuakseni aloin ajatella hevosia. Jostain syystä mieleeni juolahtivat esteratsastuksen sääntömuutokset, vaikka oma lajini on kouluratsastus. Ennen sääntömuutosta, josta on tosin jo 2-5 vuotta, ratsukko hylättiin kolmen tottelemattomuusvirheen takia esteradalla. Nykyään hylkäykseen riittää kaksi tottelemattomuusvirhettä. Tämä tottelemattomuusvirhe tarkoittaa sitä, että hevonen kieltäytyy ylittämästä estettä, siis tekee ”kiellon”.
Näin ollen aloin pohtia, miksi aluksi oli päätetty, että hevosen tulee ”kieltää” kolmesti, että se on tottelematon. Onko tällä jotakin tekemistä Raamatussa kuvattujen pääsiäisen tapahtumien kanssa? Entä mistä juontaa juurensa sanonta ”kolmas kerta toden sanoo”? Eikä edelleenkään nukuttanut. Lopulta palasin arkeeni kahden tunnin yöunilla.
Hyvää pääsiäisen jälkeistä lumellista elämää kaikille
toivottaa Johanna