Tänään ilmestyi uusi Kosmoskynä. Kyseessä on Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n lehti, jossa on artikkeleita kirjoittamisesta ja kirjailijoista, novelleja sekä kirjoittamisoppaiden esittelyjä. Olen kuulunut Suomen Tieteiskirjoittajiin syksystä 2005. Yhdistys on olennainen osa suomalaista fandomia eli scifi- ja fantasiaharrastajien vapaamuotoista ja rönsyilevää yhteisöä. Fandom on ahkeraa sekä kirjoittamaan että julkaisemaan: Suomessa ilmestyy kymmenkunta pienlehteä, jotka julkaisevat kotimaisten kirjoittajien scifi- ja fantasianovelleja.
Vaikka me Särö-lehden tekijät podemme huonoa omatuntoa siitä, että saimme numeron 4/2007 ulos vasta äskettäin, samoin neljästi vuodessa ilmestyvästä Kosmoskynästä kolahti postilaatikkoon tänään vasta numero 3/2007. “Ongelma” on tuttu kaikille pienlehtien tekijöille (lainausmerkkejä käytän siksi, että todellisuudessa asia ei ole mikään ongelma — tärkeintä että lehti tulee).
Nykyään kuulun itsekin Kosmoskynän tekijäkuntaan: kirjoitan novelliarvosteluja lehden “Kosminen Colosseum” -palstalle. Lehden kunnianhimoisena tavoitteena on arvostella jokainen fandomin lehdissä julkaistuista kotimaisista novelleista. Tämä käytäntö on vertaansa vailla — Suomen lisäksi ehkä maailmallakin! Viime vuonna novelleja ilmestyi lehdissä satakunta.
Palaute on kirjoittajille tärkeää. Minun ensimmäinen julkaistu novellini oli Usva-lehdessä vuoden 2005 lopulla ilmestynyt Matildan kuolema. Sen arvostelu julkaistiin Kosmoskynän numerossa 1/2006 (joka muistaakseni ilmestyi loppukesästä 2006). Novellini oli arvostellut Suvi Allén, ja viesti oli positiivinen: “Tiina Raevaaran käyttämä kieli soljuu hyvin ja novellissa on vetoa.” Ennen kaikkea arvostelija oli päässyt sisään maailmaani: “Matildan kuolema toimii hienosti kahdella tasolla; joko hirviö on olemassa, tai se on allegoria Minnan tunteista sisaren itsemurhaa kohtaan. Ehkä hirviö kumpuaa myös kuolleen Matildan ahdistuksesta, ja jostain kauan sitten torjutusta asiasta.”
Olin niin onnessani tästä kritiikistä! Kirjoittajan kehityksessä on monta porrasta, ja ensimmäinen julkaistu novelli sekä siitä kirjoitettu arvostelu ovat niitä tärkeitä — ehkä tärkeimpiäkin. Minulla kävi onni, kun syksyllä 2005 eksyin Suomen Tieteiskirjoittajien kurssille ja tulin sitä kautta imuroiduksi fandomiin. Yhtäkkiä tarjolla oli kaikkea, mitä kirjoittaja tarvitsee: kirjoittavia ystäviä, julkaisuväyliä, palautetta.
Tämä yksityisen kokemuksen on tarkoitus toimia yleisenä kehotuksena: Menkää, kirjoittajat, ja etsikää itsellenne yhteisö! Valitkaa sellainen, joka kestää (tai suorastaan vaatii!) erilaisuutta, leikkimielisiä kokeiluja, väliin ahdistustakin.
Näin toivoo
Tiina