Topi Haapanen:
”Oota hetki, katson kalenterista. Juu, kyllä nää päivät tässä pääsiäisen ympärillä on aivan täynnä, mulla on kalenteri koko kuukauden aivan tukossa. Mä oon varmaan unohtanu synkronoida.” Tulevaisuuden usko on luja, jos on kalenteriin uskominen; merkintöjä, tapaamisia, kokouksia, monia usein päällekkäin. Ruuhkaisen kalenterin mukaan minun pitäisi jakaantua osiin, pitäisi osata liikkua jollain kumman astraalitasolla samaan aikaan monessa paikassa.
Tästä asiaintilasta tuohtuneena olen vakavasti harkinnut kirjaavani elämäni tapahtumat kalenteriin vastedes ainoastaan jälkikäteen. Havaintojeni mukaan voin olla vain yhdessä paikassa kerrallaan, joten on siis absoluuttisen kätevää täyttää kalenteria sen mukaan, mitä on tehnyt eikä sen mukaan, mitä aikoo tehdä. Tämä metodi avaa aivan uusia tilanteita. Siinä näkee maailmaa aivan uudelta kantilta, kun ei muista olla jossain johonkin aikaan, tai kun yrittää arvailla kenet piti tänään tavata, tai kun yllätysvieraita tulee niin usein. Kyllä maailmaan meinaamista riittää, pitää luottaa vain intuitioon.
Siisti ja tiukasti tosiasioissa pidättäytyvä kalenteri helpottaa aikanaan myös nekrologin kirjoittajaa; sen kuin vain luetteloi vainajan tekemiset. Mutta havainnot voivat olla synkkiä: ”Olleessaan parhaassa työiässä, hänen elämänsä suunta muuttui. Muistamme, kuinka ystävämme keväällä 2010 unohti jättää projektinsa rahoitushakemuksen ja menetti työpaikkansa. Hän haki uusia töitä, muttei jostain syystä löytänyt työhaastatteluun. Elämä näytti vaikealta, ystävämme oli syrjäytymässä yhteiskunnasta…”
Mutta toisaalta, asiain kehittyessä saattaa avautua toinenkin näkökulma, kuulkaas tätä: ”…ystävällämme oli yhä vähemmän kalenterimerkintöjä, mutta toisaalta yhä enemmän aikaa. Hän ehti tutustumaan itseensä, ehti pysähtyä etsimään ja löytämään. Hänen silmänsä avautuivat ympäröivälle maailmalle. Ystävämme kalenterista löytyi merkintä esikoiskirjan julkaisujuhlista. Ja kun aika hänestä viimein jätti, oli hän saanut kaiken valmiiksi. Mitään ei ollut jäänyt tekemättä, hänen kalenterinsa oli tulevasta täysin tyhjä.”