Tuukka Hämäläinen:
Vuosi sitten menin kihloihin.
21.12. on Talvipäivänseisaus, jonka niminen kappale löytyy CMX:n tuotannosta. Se muistuttaa myös miellyttävästi Rushin 2112 -abumin nimeä (ja nimikkobiisiä). Lisäksi se on vuoden synkin päivä. Näillä perustein valitsimme joskus viime vuonna kihlajaispäivämme.
Vuoden synkin juhla puolestaan on kuitenkin joulu, ainakin Viikatteen mukaan. Kyseisellä määreellä varustetulta joululevyltä löytyy myös kappale ”Viattomien lasten päivä”, jonka niminen kalenteripäivä on luvassa joulukuun lopulla. (Joulu on myös juhlista pahin, kuten toteaa puolestaan Jarkko Martikainen soololevyllään.)
Uudestavuodesta en ole koskaan pitänyt. Ensimmäiset kaksi rakettia on ihan kivoja, sitten ne alkavat vain ärsyttää. Vesisankoon heitetty tina näyttää aina kuolemalta. Kaikki ovat humalassa, eikä kukaan osaa sanoa hyvää syytä miksi. Samaan typerien juhlapäivien luokkaan yltävät vain vappu ja juhannus.
Uudenvuodenpäivä on aina synkkä ja hiljainen. Sellainen on myös Zen Cafén samanniminen kappale; täynnä katumusta ja katteettomia lupauksia. Lapsena keräsimme rakettien jäänteitä läheiseltä urheilukentältä. Aina löytyi myös jotain räjähtämätöntä, johon suhtauduttiin kuin purkamattomaan miinaan.
Vuoden synkin päivä oli itselleni jotenkin tärkeämpi kuin kaikki tämä muu härpäkkä, jo ennen kuin siitä tuli kihlajaispäiväni. Lapsena luulin joulun olevan pimein, sillä olihan se kohokohta vuoden pimeimpänä aikana.
Pidän kyllä joulun kaupallisuudesta ja hengellisyydestä, enkä kritisoi niitä, jotka näistä syistä joulua viettävät. Kullakin on omat motiivinsa perheen ja ystävien lähelle keräytymiseen. Minulle se on ulkona tihentynyt pimeä, niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisesti.
Nyt on niin pimeää kuin täällä tulee, kököttäessämme näillä leveysasteilla tällä onnettomalla tähtemme kiertolaisella galaksimme spiraalissa, ympärillä lohduton, eloton ja kylmä avaruus. Silloin on pakko tilkitä ikkunat ja sytyttää kaikki ylimääräiset tuikut. Kun olemme tarpeeksi lähellä ja suojaudumme yhdessä pimeydeltä, onnistumme kenties pakenemaan tuota mustaa aukkoa. Vielä tämän vuoden.
Tänään on vuoden pimein päivä.
Vuosi sitten menin kihloihin.
21.12. on Talvipäivänseisaus, jonka niminen kappale löytyy CMX:n tuotannosta. Se muistuttaa myös miellyttävästi Rushin 2112 -abumin nimeä (ja nimikkobiisiä). Lisäksi se on vuoden synkin päivä. Näillä perustein valitsimme joskus viime vuonna kihlajaispäivämme.
Vuoden synkin juhla puolestaan on kuitenkin joulu, ainakin Viikatteen mukaan. Kyseisellä määreellä varustetulta joululevyltä löytyy myös kappale ”Viattomien lasten päivä”, jonka niminen kalenteripäivä on luvassa joulukuun lopulla. (Joulu on myös juhlista pahin, kuten toteaa puolestaan Jarkko Martikainen soololevyllään.)
Uudestavuodesta en ole koskaan pitänyt. Ensimmäiset kaksi rakettia on ihan kivoja, sitten ne alkavat vain ärsyttää. Vesisankoon heitetty tina näyttää aina kuolemalta. Kaikki ovat humalassa, eikä kukaan osaa sanoa hyvää syytä miksi. Samaan typerien juhlapäivien luokkaan yltävät vain Vappu ja Juhannus.
Uudenvuodenpäivä on aina synkkä ja hiljainen. Sellainen on myös Zen Cafén samanniminen kappale; täynnä katumusta ja katteettomia lupauksia. Lapsena keräsimme rakettien jäänteitä läheiseltä urheilukentältä. Aina löytyi myös jotain räjähtämätöntä, johon suhtauduttiin kuin purkamattomaan miinaan.
Vuoden synkin päivä oli itselleni jotenkin tärkeämpi kuin kaikki tämä muu härpäkkä, jo ennen kuin siitä tuli kihlajaispäiväni. Lapsena luulin joulun olevan pimein, sillä olihan se kohokohta vuoden pimeimpänä aikana.
Pidän kyllä joulun kaupallisuudesta ja hengellisyydestä, enkä kritisoi niitä, jotka näistä syistä joulua viettävät. Kullakin on omat motiivinsa perheen ja ystävien lähelle keräytymiseen. Minulle se on ulkona tihentynyt pimeä, niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisesti.
Nyt on niin pimeää kuin täällä tulee, kököttäessämme näillä leveysasteilla tällä onnettomalla tähtemme kiertolaisella galaksimme spiraalissa, ympärillä lohduton, eloton ja kylmä avaruus. Silloin on pakko tilkitä ikkunat ja sytyttää kaikki ylimääräiset tuikut. Kun olemme tarpeeksi lähellä ja suojaudumme yhdessä pimeydeltä, onnistumme kenties pakenemaan tuota mustaa aukkoa. Vielä tämän vuoden.