Arto Vaahtokari Varokaa kaikki Särön tekotaiteenystävät, sillä aion kirjoittaa musikaalista Katri Helena, jonka ensi-iltaa olin katsomassa täpötäydessä Helsingin kaupunginteatterissa. Tunnelma oli lämmin – konkreettisestikin, koska talon ilmastointi tuntui temppuilevan. Musikaali jakaantuu kahteen näytökseen, jossa ensimmäisen pääosassa ovat Katri Helenan tunnetuksi tekemät iskelmät. Toisessa näytöksessä, yllätyksellisesti, draama nousee esiin oltuaan ensimmäisessä melko piilossa. Musikaalin alku on […]
Teemu Helle Tunnelma Oopperatalon sateesta ja kosteudesta tummentuneet seinät, pressuilla ja vanerilla peitetyt ikkunat ja aukiolle jäänyt sekalainen roska ja suoranainen jäte olivat vielä harmaassa aamussa kuin toisesta maailmasta, jonka ei halunnut uskoa olevan totta. Maailma Tapani Lehtisen elämässä. Ilmastonmuutoksen kourissa Helsinki on muuttunut lähes jätemaaksi, jättiläismäiseksi kaatopaikaksi, jossa vielä hengissä olevat elämät vaeltavat […]
Veera Antsalo Työtä etsiessäni törmäsin työpaikkailmoitukseen, jossa etsittiin (useaa) vedenkeittäjää. Ilmoituksen mukaan aiempi kokemus ei ole välttämätön ja tehtäviin ”kuuluu vedenkeittimen täyttäminen ja tyhjentäminen syviin lautasiin yhdessä (tuotemerkin nimi)-pikapuurohiutaleiden kera”. Huvituin. Vedenkeittäminenhän nyt on toimenpide, josta lapsikin selviää, varsinkin kun keittovälineenä on turvallinen ja helppokäyttöinen vedenkeitin, eikö? Olisiko tässä sellainen nykyaikana yhä harvinaisempi työpaikka, […]
Ulla Ora Helsingin taiteiden yönä kuuntelin kansallisteatterin näyttelijöiden tulkintoja suomalaisten nykyrunoilijoiden runoista. Joukossa oli parinkymmenen 2000-luvulla julkaisseiden runoilijoiden tekstejä. Päällimmäiseksi jäi mieleen Ismo Alangon runon virke: ”Tuulipuvun tuolla puolen jossakin on maa, jossa rakkaus roihuaa…”. Sieltähän se löytyy, kun ei takerru tuulipukuihin, ajattelin ja palasin kotiin kuolleiden suomalaislyyrikoiden teksteihin. Heti löytyy jotain sellaista, johon […]
Järven rannalla Järven rannalla pienessä talossa mies ja nainen ja kaksi helvetistä karannutta koiraa elivät elämäänsä. He muokkasivat kasvimaata, kyntivät peltoa, istuttivat saunan nurkalle keltapalloja. Ja minä näin heidät ikkunasta, oli yö tai päivä. Tai en sittenkään ole aivan varma mitä näin, koska talossa oli aina pimeää, ja usva nousi joka yö viereisen hautuumaan takaa. […]
Silvia Hosseini Oman äänen löytäminen on tärkeää, mutta sen äänen pitää olla abstrakti. Keskeislyriikka on kiusallista, joten minämuotoisuutta kannattaa välttää. Syytä olisikin kirjoittaa runoja, joissa ei ole puhujaa. Parasta itsetyydytystä on keksiä uusia sanoja ja järjestellä kirjaimia jännän jälkistrukturalistisilla tavoilla. (Joskus ennen runoilijat kirjoittivat runkkaamisesta tai pahimmillaan runoilivat runkatessaan, ja kaikkihan tietävät millaista modernistista […]
Särötiedote: Särön blogi on ollut kesälaitumilla viimeiset viikot ja kuukaudet mutta palailee aktiiviseksi lähipäivinä ja viikkoina. Blogiin kirjoittavat sekä vanhemmat tutut, että uudemmat tutut ja tuntemattomat, säännöllisen epäsäännöllisesti kuten Särön pirtaan sopii. Tarkoituksena on tutkia äärettömän universumimme ulottumattomia ulottuvuuksia ja urheasti tavoitella Lopullista Totuutta. Tulevalla blogikaudella kirjoittajat lähestyvät Lopullista Totuutta juuri siitä näkökulmasta ja sellaisin […]
Kirjailijakaksikko ohjaa sanataiteilijoita outouteen Pernajassa ja Berliinissä kesällä ja syksyllä 2011. Pernajan saaristossa ja suurkaupungin sykkeessä opastetaan runoilijan elämään ja kirjailijan työhön. Pernajan Kvarnuddenissa elokuussa ja Berliinissä lokakuussa järjestettävillä sanataiteen pajoissa uppoudutaan suggestiivisen, vahvatunnelmaisen tekstin kirjoittamiseen. Kirjailija Jouko Sirolan ja runoilija Mark Mallonin ohjaamilla intensiivikursseilla kirjoitetaan omaa muistia ja ympäristöä hyväksikäyttäen, ja saadaan palautetta ja […]
… uskokaa tai älkää, lehti on tulossa. Tänä kesänä. Pahoittelen projektin venymistä. Jotkut aarteet kuoriutuvat syvällä maan alla hitaasti, toiset meren rannassa äkkinäisissä puuskissa, hajoten ja yhtyen, yhtyen ja hajoten. Kuten Särön sielu. Ruumis kehittyy yhtä aikaa Porvoossa, Helsingissä ja Berliinissä. Outo, uusi ja monimutkainen konsepti vie aikansa. Mutta ennen pitkää, sen voimme luvata, olemme […]
Suomi-Särön (nro 17-18) ilmestyminen siirtyy jälleen. Poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen sisältö sekä uudistukset Särö ry:n toiminnassa veloittavat aikansa. Tuplanumeron arvioitu ilmestymisajankohta on heinäkuun loppupuoli. Toimitus pahoittelee lehden myöhästymistä. Toivotamme kaikille tilaajillemme ja koko Suomen kansalle hyvää juhannusta, ja kauniita kesäpäiviä!