Arjesta koruttoman ironisesti

Anni Kohvakka:

Lappeenrantalaiskirjailija Annamari Marttisen (s. 1960) tuotannolle on esikoisromaanista alkaen ollut leimallista elämän raadollisen puolen kuvaaminen. Tammen kustantamana vuonna 2013 ilmestynyt Mitä ilman ei voi olla jatkaa samalla linjalla.

Romaani on kolmiodraama, jossa pettämistä kuvataan kolmen päähenkilön näkökulmasta. Työssään menestyvä perheenisä Iiro heittäytyy hetken mielijohteesta intohimoiseen suhteeseen nuoren balettitanssijan Liljan kanssa. Liljan seurassa Iiro unohtaa kosmetologina työskentelevän vaimonsa Vaulan ja tyttärensä Emilian alkaen elää vain pienille hetkille Liljan kanssa.

Aihe on ajaton ja tarina moneen kertaan kerrottu. Marttinen kuitenkin kirjoittaa niin taidokkaasti ja jännittävästi, että allekirjoittanut luki kirjan melkein yhdeltä istumalta. Liljan, Iiron ja Vaulan ajatuksiin ja motiiveihin pureudutaan myös perusteellisesti. Jokaisen henkilön sisällä piilotteleva julmuus on tärkeä aihe, ja nimenomaan julmuuden kuvaus on paikoitellen hyvin hätkähdyttävää luettavaa.

Vetävän juonensa osalta Mitä ilman ei voi olla muistuttaa dekkaria. Vaikka henkilöhahmojen tajuntaan syvennytään, ne tuntuvat toisinaan enemmän karikatyyreiltä. Toisaalta, vaikka teemat ovat arkisia, tarina on kerrottu paikoitellen erikoisen unenomaisestikin – ja ennen kaikkea ironisesti.

Samankaltaista ironista arjen kuvausta löytyy myös Marttisen muista romaaneista Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä (Otava 2002), Kuu huoneessa (Tammi 2009) ja Ero (Tammi 2011).

Valkoista pitsiä, mustaa pitsiä kertoo nuoresta naisesta, joka haluaa avioitumisen jälkeen kaksi lasta. Lapset saatuaan nainen kuitenkin masentuu ja ajautuu kriisiin. Kuu huoneessa puolestaan kertoo vaihtoehtohoitoihin hurahtaneesta perheenäidistä, Ero nimensä mukaisesti eroprosessia.

Koruttomuudessaan ja ironisuudessaan Marttinen muistuttaa Marja-Liisa Vartiota. Ero tuo avioliiton ja sen murenemisen kuvauksessa mieleen toisen ironian taitajan Maria Jotunin, erityisesti Huojuvan talon. Vartion ja Jotunin tavoin Marttinen kirjoittaa oman sukupolvensa ajankohtaisista aiheista tarkastellen yhteiskuntaa kotiin jääneen äidin näkökulmasta.

Äsken mainittujen teosten lisäksi Marttisen tuotantoon kuuluvat Alzheimerin tautia käsittelevä Mistä kevät alkaa (Tammi 2005), sisaruussuhdetta ja huumeiden käyttöä pohtiva Veljeni vartija (Tammi 2007) sekä 16 Tarinaa toivosta -novellikokoelman (Tammi 2013) novelli Viimeinen huone.

Seitsemäs romaani ilmestynee piakkoin – sen valmistumisprosessia on voinut seurailla kirjailijan Facebook-sivulla.