Festarimeininkiä taidelaboratoriossa

Heikki Kekki:

Hieman epävarmoin tunnelmin suuntasin toissa perjantaina kohti A-rappua kainalossa salaattia ja olutta. Tiedossa oli talon festarit – bändejä, tunnelmaa ja yhteisöllisyyttä. Järjestäjien taholta oli toivottu syötävää yhteiseen pöytään ja omat juomat mukaan. En tiennyt mitä odottaa, olin ensi kertaa asialla ja edustamassa Säröä.

Alku vaikutti lupaavalta, saavuin ajoissa tyhjiin käytäviin eikä bileitä tuntunut olevan missään. Hetken etsittyäni löysin jonkun, jolta kysyä tilannetta. No löytyihän se kahvio, jonne vein salaatin. Taisi olla hyvä valinta tuo salaatti, sillä muu muona vaikutti lähinnä snack-tyyppiseltä. Kahviosta löysin myös kaverin, joka kertoi ihmisten tulevan vähitellen illan aikana ja että järjestelyt olivat tällä kertaa poikkeavia. Kahvion seinän takana oli teatteriesitys menossa ja bileet aloitettaisiin toisella käytävällä, jonne oli raivattu tilaa bilettäjille ja esiintyjille.

Ensimmäistä bändiä odotellessa sopiikin lyhyt esittely mistä on kysymys. ArtLab on vuonna 2006 aloittanut työhuoneyhteisö ja toimii vanhassa Orionin lääketehtaassa Nilsiänkadulla. ArtLab-nimi tuleekin taiteesta ja laboratoriosta, jossa kehiteltiin lääkkeitä. Tiloja on noin 1500 neliötä, joissa työskentelee yli sata luovien alojen tekijää, Särölläkin on toimisto B-rapun kolmannessa kerroksessa. Yhteisö on syntynyt toiminnan ja tilojen tarpeesta. Kohtuullinen vuokra kuuluu myös näihin tarpeisiin. Lainaus ArtLabin verkkolehdestä: “…toiminnan keskeisyys rakentuu yhteisöllisyydelle, jonka tavoitteena ei ole kaupallinen voitto, vaan ensisijaisesti hyvän työyhteisön rakentaminen jokaisen oman työn ja hyvinvoinnin tueksi.” (http://www.horrihoovers.org/Artlab_verkkolehti_aukeamat.pdf)

Väkeä alkoi saapua paikalle ja kitara- ja viuluduon aloittaessa pieni tila olikin täynnä. Laulut olivat enimmäkseen ruotsiksi ja vaikka porvoolaisena osaankin ruotsia, osa lyriikasta onnistui ohittamaan korvani. Tarpeeksi tarttui silti ja sanoituksien pehmeä huumori nosti tunnelman korkealle heti alkuun.

Kitara ja viulu - Kuva: Juha Seppälä

Siirryimme tunnin päästä kahvion puolelle ja pienen alkuhässäkän jälkeen ihmiset kotiutuivat kuka minnekin yhdessä ja erikseen. Koko ajan väkeä tuli lisää ja tarjoilutiskilläkin muona lisääntyi. Itse kahvio oli varsin viihtyisä ja kun äänentoistokin oli saatu juuri sopivaksi, oli porukan vire kohdallaan illan toisen bändin ryhtyessä musisoimaan. Bileitten aikana esiintyi peräti kuusi orkesteria: Tb Karvia, Liiteri, Lyydia, Minne, Kokemäenosasto ja Veera. Tämä etukäteistiedotuksen perusteella – en laskenut niitä. Osaa oli pyydetty ja osa halusi itse tulla esiintymään.

Tupakointi oli järjestetty ilmavasti kadulle. Aika moni käytti tilaa hyväkseen ja tämä olikin mainio mahdollisuus rupatella ihmisten kanssa. Ei niin etteikö kahviossakin olisi pystynyt juttelemaan, mutta en kehdannut hirveästi häiritä musiikkinautintoa. Bändit olivat järjestään hyviä ja tunnelma tihentyi mahtavasti illan edetessä. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja pidin pienen mainospuheen Särön puolesta. Kysyin kyllä järjestäjiltä ensin onko tämä sopivaa. En ole mikään esiintyjä ja olisi varmaan pitänyt valmistella homma etukäteen, mutta sain inspiraation aivan fiilispohjalta. Tiedä sitten jäikö kenellekään mitään mieleen…

Yli sataan toimijaan mahtuu monenlaista tekijää ja tämä näkyi myös paikalla olleissa. Suomen lisäksi puhuttiin ruotsia, englantia ja venäjääkin. Pukumuodissakin esiintyi suurta vaihtelua – niin naisilla kuin miehillä. Jutut lainehtivat aiheesta toiseen, bileissähän tässä oltiin eikä messuilla. Onneksi myös tupakointitilassa vierailtiin ahkerasti. Jos kaikki olisivat olleet samanaikaisesti kahviossa, olisi liikkuminen ollut todella hankalaa. Väen paljous sekä turha ujostelemattomuus nostivat osaltaan viihtymisen korkealle. Olin mielestäni varannut virvokkeita riittävästi, mutta loppuivathan nuo kehvelit turhan pian. Ehkäpä tähän vaikutti sekin, että pitkän työrupeaman jälkeen rentouduin kunnolla.

Mahtavasta tunnelmasta huolimatta alkoi väsymys vallata alaa ja keräsin kamppeeni kasaan. Salaattikin oli tehnyt kauppansa ja iso astia tyhjä. Tulevat viikot näyttävät jäikö naama mieleen porukoille. Jos vaikka tulisivat käytävillä kyselemään Säröstä… Hyvillä mielin lähdin yöbussilla kotiin.

Tunnelma korkealla - Kuva: Juha Seppälä