Tiina Lehikoinen:
Kun vietin lapsuuttani 1990-luvulla, meillä oli luokkakavereideni kanssa tapana hämmästellä Hullu hullu maailma -lehden outouksia. Läpyskän räväkät tekstit kertoivat munivista naisista, kissan synnyttämästä leijonasta ja muista kummallisuuksista. Taiteellisilta ja tieteellisiltä saavutuksiltaan kyseinen lehti ei ponnistanut kovin korkealle, vaan sen koko viehätys perustui päättömiin roskajuttuihin ja siihen, että se oli niin Huono.
Viime viikkojen uutislähetysten perusteella vaikuttaisi siltä, että vuonna 2010 Hullu hullu maailman mauttomat representaatiot ovat muuttuneet arkitodellisuudeksi.
Helmikuun lopussa EU:n elintarvikemarkkinoille lanseerattiin uusi tuote ”lihaliima” (fibrimex). Tämän sian- ja naudanverestä valmistettavan liiman avulla ylijääneistä lihapaloista voidaan koota leikkeleitä, paisteja ja kinkkuja liimaamalla lihasipruja toisiinsa. Kauppoihin nämä liimalla kursitut lihatuotteet ilmestyvät kuulema jo ensi kesänä.
Toinen yhtä absurdi uutinen elintarvikerintamalta oli päätös aloittaa Amflora-teollisuusperunan koeviljely, vaikkei muuntogeenisen kasvin vaikutuksista muuhun kasvikuntaan ole varmuutta. Suomessa BASF-yhtiön kehittelemä teollisuuspottu aiotaan valjastaa paperiteollisuuden käyttöön, sillä korkean tärkkelyspitoisuutensa takia lajikkeesta voidaan kehitellä paperituotantoon soveltuvaa liimaa.
Liimojen lisäksi surkuhupaista päänsärkyä Suomessa on aiheuttanut Aurajokeen uppoava Myllysilta. Sillan suunnittelija Matti Ollila totesi iltapäivällä, että on edelleen ylpeä sillastaan, vaikkei iloitsekaan sen luhistumisesta. Hienoa logiikkaa: harvapa kippari hurraa laivansa rysähtäessä karille.
Sillan romahtamisessa voi nähdä myös kömpelöä vertauskuvallisuutta lakkoidiotismille. On vaikea ymmärtää suomalaisissa pesivää ahneutta, joka konkretisoituu ahtaajien lakossa. Osapuolten kohtuuttomat vaatimukset ovat ajaneet neuvottelut jäihin, ja pahimmassa tapauksessa jäädyttävät koko yhteiskunnan. Koetan parhaani mukaan ymmärtää ahtaajien pelkoa työpaikkojensa puolesta, mutta toisaalta heidän vuosiansionsa ovat jo tällä hetkellä huomattavasti luokanopettajien, muiden teollisuudenalojen työntekijöiden sekä kulttuurikentän toimijoiden ansioita suuremmat. Kiristystoimien käyttö tällaisessa taloudellisessa tilanteessa on silkkaa omahyväistä typeryyttä.
Mutta on ”hulluudessa” hyvätkin puolensa. Sveitsissä äänestettiin tänään eläinten oikeuksia valvovien asianajajien virkojen perustamisesta maan jokaiseen kantoniin. Valitettavasti esitys ei mennyt läpi (huom. Sveitsin hallitus suositteli ihmisiä äänestämään aloitetta vastaan), mutta yksittäiset kantonit voivat noudattaa Zürichin esimerkkiä, jossa eläinrääkättyjen eläimien oikeuksia on hoidettu eläinten asianajajan välityksellä jo pari vuosikymmentä.
Tarvitsemme lisää tällaista ”sveitsiläistä hulluutta”, että arkemme olisi muutakin kuin mauton roskalehden ote, jossa sialle on liimattu siivet etujalkojen paikalle… tai saparo keskelle kämmentä.