Hesarin kulttuurisivuilta löytyi noin viikko sitten pieni uutinen, jossa kerrottiin, että ntamo-kustantamo antoi potkut eräälle kirjalijalleen, Rita Dahlille, muistaakseni luottamuspulan takia. Keskeräiset, yhteiset projektit jäivät sille tielle, ehkä jatkaakseen elämäänsä muualla.
Kyllä Särössäkin osataan antaa kenkää, vieläpä samasta syystä, muistaakseni. Eräs entinen avustaja nimittäin tarjosi toistuvasti artikkelita, joka olivat jo muualla julkaistuja. No, tämä on juuri ja juuri ymmärrettävää. Mutta jos avustaja toistuvasti myös sanoo, että tekstejä ei ole muualla julkaistu, vaikka ne löytyvät netistä parissa sekunnissa, niin valehtelua voidaan pitää järjestelmällisenä ja harkittuna, ja yhteistyön pohja on niin jyrkästi kallellaan, että se ei enää kanna hedelmän hedelmää.
Kun hedelmät putoavat, kengät lähtevät lentoon.
Ihmettelen tätä epärehellistä ja itsekästä toimintaa, kun mahdolliset hyödyt ovat niin pienet todennäköiseen haittaan nähden. Eihän näissä kulttuurilehtipiireissä järin kummoisia rahoja pyöritellä. Köyhiltä freelance-kirjoittajilta menee maine, ja se on paha asia Suomen kokoisessa kulttuuriuniversumissa.
– Mark