Veera Antsalo:
Our perfect companions never have fewer than four legs. – Colette
Minulla on kaksi valokuvakirjaa, joissa pääosassa ovat koirat. Ensimmäisen kirjan, Judith Wattin ja Peter Dyerin Women & Dogs – A Personal History from Marilyn to Madonna (Sort Of Books, 2005), ostin pari vuotta sitten kirpputorilta Edinburghista.
Kirjan kahdeksankymmentä valokuvaa ovat kokoelma eri kuvaajien ottamia potretteja kuuluisista naisista poseeraamassa lemmikkiensa kanssa. Mukana on valokuvia 1800-luvulta nykypäivään. Historiallisinta kerrostumaa edustavat kuningatar Victoria colliensa Sharpin kanssa, nuori Beatrix Potter sylissään springerspanieli Spot, kohtalokkaan näköinen Sarah Bernhardt, joka makaa ajan patinoimassa kuvassa nurmikolla newfoundlandinkoiransa kanssa, prinsessa Alexandra borzoineen sekä Karen Blixen Keniassa kuvattuna hirvikoira Dusk seuranaan.
Suurimmassa osassa valokuvista, jotka ovat sekä mustavalkoisia että värillisiä, näyttäytyy filmitähti tai seurapiirikaunotar kainalossaan jokin aikansa huippumuodikas rotukoira; pekingeesi, kiinanharjakoira, tanskandoggi, boxeri, puudeli, bullterrieri, shihtzu tai saksanpaimenkoira. En voi välttyä näkemästä, että koirat ovat statussymboleita, asusteita ja rekvisiittaa. Ne näyttävät hemmotelluilta lemmikeiltä, joiden tarpeista varmaankin vastaa armeijallinen dogsittereitä, kokkeja ja trimmaajia. Silti kuvista näkyy myös hellyys ja emännän ja koiran välinen aito kiintymys.
Monet kuvista ovat etukäteen huolella valmisteltuja glamourpotretteja. Jotkut kuvista näyttävät spontaanimmilta, kuin koiran mukana olo ei olisi suunniteltua, tai sitten ympäristö ottaa vähintään yhtä suuren roolin kuvauksen kohteena kuten taiteilija Georgia O’Keeffeä ja hänen Bo-chowchowtaan esittävässä kuvassa, jossa syrjäinen ja karu newmexikolainen autiomaa levittäytyy heidän ympärillään. Rokkenrollia puolestaan henkii kuva Janis Joplinista ja Thurber-colliesta värikkääksi maalatussa cabrioletissa.
Aivan kaikista kuvista läheisyyttä ei löydy. Klassisenkaunis Grace Kelly istuu nurmikolla häälahjaksi saamansa weimaranerin kanssa, ja kuvasta kuultaa ammattimaisen poseerauksen takaa etäisyys ja viileys, koko tilanteen väkinäisyys. Kuvaan liittyvä tarina kertookin että ruhtinatar oli tosiasiassa paljon läheisempi toisen koiransa, Oliver-nimisen puudelin kanssa. Ewalyn Walsh Maclean, aikansa Paris Hilton, pönöttää vieläkin etäisemmin puudelinsa vierellä. Sen sijaan kuvassa kuningatar Victoriasta ja Sharp-colliesta on asemasta, pönötystilanteesta ja raskaista viktoriaanisista kulisseista huolimatta hellyyttävä. Sharp nojaa emäntäänsä, joka on kietonut kätensä sen kaulan ympärille. Molemmat näyttävät rennoilta, ja siltä kuin he olisivat omassa kahdenkeskisessä maailmassaan katsojan ulottumattomissa. Kuningatar tunnettiinkin paitsi hyvin koirarakkaana, myös eläimiin kohdistuvan julmuuden vankkumattomana vastustajana aikana, jolloin eläinten hyvinvointi ei ollut yhtä hyvin turvattu kuin nykyään.
The more I see men, the more I like dogs. – Clara Bow
Epätavallisempiin kuviin kuuluu kuva vuodelta 1961, jossa malli ja näyttelijä Tania Mallet ui uima-altaassa seefferin kanssa. Kuva kertoo jotain murroksesta siinä tavassa, jolla kaunottaria koirineen oli tottuttu kuvaamaan. Tunnelma kuvassa on rento, iloinen, poseeraamaton, sporttinen. Huomio ei kiinnity naisen ulkomuotoon tai imagoon vaan tilanteeseen ja toimintaan.
Samanlaista eloisuutta on kuvassa, jossa 20-luvun It Girl Clara Bow halaa hiekkarannalla Duke-tanskandoggiaan. Bown hiukset heiluvat tuulessa, ja doggilla on ajalle epätyypillisesti typistämättömät korvat.
Yksi suosikkikuvistani kirjassa on kuva Frida Kahlosta, joka traditionaalisen asunsa lisäksi korostaa meksikolaisuuttaan laihanluikulla escuinclellä, meksikonkarvattomallakoiralla. Tarina kertoo, miten Kahlo jäi pettämisestä kiinni miehelleen Diego Riveralle kun hänen koiransa varasti rakastaja Isamu Noguchin sukan, jonka Rivera sitten löysi. Rivera lähti aseen kanssa kiireesti pukeutuneen rakastajan perään.
Toinen suosikkini on Gordon Parksin ottama mustavalkoinen kuva tuntemattomasta harlemilaisesta naisesta, joka nojautuu ikkunasta ulos. Ikkunalaudalla hänen vieressään istuu pienehkö, aivan tavallinen piski. Kuva on lähes täydellinen valokuva, yksinkertainen ja arkinen siivu jokapäiväsyyden ihmeellisyyttä vailla häivähdystäkään pretentiöösistä poseeraamisesta, nainen ei varmaankaan ole edes tietoinen siitä että häntä kuvataan.
Kuva ei tyrkytä mitään, se ei kerro mitä katsojan pitäisi nähdä mutta kiihottaa hänen mielikuvitustaan. Ikkunasta nojautuva nainen koira seurassaan loihtii katsojan eteen kuvan siitä, mitä nainenkin ehkä katselee, elämänmenosta kadulla, hetken aivan tavallisesta harlemilaisesta iltapäivästä joskus menneinä vuosikymmeninä.
Eniten hellyyttä ja ehkä aidointa ja intiimeintä läheisyyttä näen kuvassa, jossa vanha, kuuromykkä kirjailija Helen Keller nojautuu tuntemattomaksi jäävään saksanpaimenkoiraan. Kun näköä ja kuuloa ei ole, tunto- ja hajuaisti muodostuvat tärkeimmiksi väyliksi kokemukseen. Keller kirjoitti koirista:
My dog friends seem to understand my limitations and always keep close beside me when I am alone. I love their affectionate ways and the eloquent wag of their tails.
Uhmakkuudessaan pysäyttävä on puolestaan annamagnanimaisessa sensuaalisuudessa tinkimätön Anna Magnani pilkullisen setterin kanssa.
Tuoreimmat kuvat ovat 90- ja 00-luvulta. Maltankoira Jean-Paul saa glamoröösin suudelman keskelle kuonoa Madonnalta. Sopranosin mafiamamma Edie Falco puolestaan näyttää roolinsa ulkopuolella aivan yhtä mutkattomalta ja huolettomalta kuin labrador-seefferinsä Marly. Sarah Jessica Parker kuvaustauolla Sweetie-koira sylissään ei eroa mitenkään Sinkkuelämän Carrie Bradshawsta. Renée Zellweger iäkkään Dylan-koiransa kanssa näyttää itselleen luonteenomaisesti vähän homssuiselta ja kuvaan valmistautumattomalta. Kirja kertoo, että koirastaan erottamaton Zellweger otti lemmikkinsä mukaan aina kun mahdollista, ja jopa työskenteli tämän kanssa, kun koira sai roolin elokuvassa Nurse Betty. Dylanin takia Zellweger jätti Oscarehdokkuus-juhlallisuuksia väliin, jotta voisi olla koiran seurana sen elon viimeisillä metreillä.
Women & Dogs -kirjalle on luonnollisesti olemassa kumppani, samojen tekijöiden Men & Dogs, jossa poseeraa aivan yhtä nimekäs äijäkööri Picassosta Elvikseen. Harmillista, että tuo kirja puuttuu kirjahyllystäni – mutta se lähtee ehdottomasti mukaan, jos joskus törmään siihen.
Joitakin kuvia kirjoista nähtävissä täällä: