Kolonialistista kaivosteollisuutta Viiankiaavalla

Vihreä siirtymä, eli fossiilisten energiamuotojen korvaaminen uusiutuvilla, vaatii miljardeja tonneja metalleja ja mineraaleja. Viiankiaavan suojeltu aapasuo on akkumateriaaleja havittelevan monikansallisen kaivosyhtiön tähtäimessä. Särön toimittaja Saima Visti vieraili paikan päällä.

Rautaoksidia suonsilmässä Viiankiaavalla. Kuva: Saima Visti.

Maaliskuu 2024 on Sodankylässä kroonisen lauhkea. Viiankiaavan aapasuo vaikuttaa ensi silmäyksellä lepäävän. Hämähäkki hyytyilee hangella, porotokka laiduntaa jängällä, koivulettojen oksistoissa kuukkelit naukuvat, kelon kantoa kirjavoittaa keltanuppijäkälä. Myös lumen alla on elämää – eivätkä ainoastaan lepotilassa olevat sammalet tai puiden ja putkilokasvien juurakot. Rikkaasta kallioperästä on liuennut pohjaveteen mineraaleja. Rimmen pinnalle noussut rautaoksidi on värjännyt veden; metallin voi haistaa lumipeitteistä kuoriutuneista lähteistä. Sojottavien suursarojen ruosteisilla pinnoilla pilkahtelee patinanturkoosia ja oksat veden alla näyttävät rautatangoilta. Tummakilpinen helikopteri lentää aapasuon yllä. Kopteri osallistuu Naton suurharjoitukseen, joka on keskittynyt Enontekiölle (Eanodat) ja Koutokeinoon (Guovdageaidnu).

Propellimainen ääni kuuluu myös neljästä kaivosyhtiön porakoneesta. Maa tärisee. Punaiset porauskontit on tuonut paikalle monikansallinen kaivoskonserni Anglo American plc., jonka tavoitteena on yhdessä sen suomalaisen tytäryhtiön AA Sakatti Mining Oy:n kanssa perustaa maanalainen kaivos suon alle.

Viiankiaapa on suojeltu soidensuojelulailla, ja se on myös osa EU:n luonnon monimuotoisuutta tukevaa Natura 2000 -suojelualueiden verkostoa. Kaivosyhtiön tavoitteena on muuttaa soidensuojelulakia. Sakatin toimitusjohtaja Pertti Lamberg on perustellut kaivoksen välttämättömyyttä metallien tarpeella, joita ”ihmiskunta tarvitsee ilmastonmuutoksen vuoksi ja vihreään siirtymään”. Anglo American näkee Sakatin hankkeena, joka ”turvaa Suomelle ja laajemmin EU:lle metallit ja mineraalit, joilla mahdollistetaan tulevaisuuden puhtaampi, vihreämpi ja kestävämpi maailma ja joilla vastataan miljoonien kuluttajien nopeasti kasvaviin jokapäiväisiin tarpeisiin.”

Pohjoisen maitoa ja hunajaa: rautaruukkeja ja kaupankäyntiä

Vuosisatojen ajan eurooppalaiset valtiot ja kaivosteollisuuden toimijat ovat lähteneet etsimään rikkauksia paitsi eteläisemmistä maista myös peräpohjolasta. Saamelaisten kotiseutualueen raja on vedetty kartalla noin 30 kilometrin päähän Viiankiaavalta. 1600-luvun alkupuolella hopeamalmin löytyminen Nasafjällistä käynnisti ensimmäisen kaivosbuumin Saamenmaalla, joka suurvalta-aikana näyttäytyi siirtomaavaltapoliittiselle Ruotsille ei-kenenkään maana.

Pohjoisessa asui kuitenkin ihmisiä, ja kaivosteollisuutta kohdistui jo silloin saamelaisten pyhinä pitämille alueille, seidoille, kuten vuorille ja vesistöihin.

Juosuvannosta (Čunusavvon) löytyi vuonna 1642 rautamalmiesiintymä. Ruotsin kuningatar Kristiina antoi siunauksensa ruukin perustamiselle. Perustamisen otti harteilleen saksalaisen rautaseppäsuvun edustaja Arendt Grape, joka muistiinpanoissaan kuvaili paikallisten elämää kurjaksi ja köyhäksi. Sijoittamalla omaisuuttaan ja voimavarojaan ruukkiin Grape halusi saada ”maan ja Lapin kukoistamaan”. Maallisista rikkauksista kirjoittaessaan Grape kuvaili raamatulliseen tapaan, että pohjoisessa oli ”maitoa ja hunajaa”. Uskon kristillinen koura näkyi myös valtiollisella tasolla; kuningatar antoi ohjeita perustaa kirkkoja ruukkiteollisuuden parissa työskenteleviä ja muita paikallisia varten.

Juosuvantoon perustettiin savuava masuuni, ja lähellä Köngäksessä (Geavŋŋis) pauhasi vesivoimalla toimiva konevasara. Ruukit perustettiin vesistöjen ja metsien läheisyyteen vesivoiman ja polttopuun saatavuuden vuoksi. Grapen taloudelliseksi avuksi tehtaan osakkaiksi tulivat yrityksen alkuvaiheessa liikemiehet Jakob ja Abraham Momma, jotka olivat työskennelleet kansainvälisen kaupankäynnin ammattilaisina. He veivät Ruotsista tervaa, tankorautaa, kuparia ja messinkiä Britanniaan, josta tavarat jatkoivat matkaansa merten yli, muun muassa Afrikkaan.

Eurooppalaisten alueelliseen laajenemiseen ja maan antimien hyödyntämiseen perustuvaa kolonialistista projektia on kautta aikojen leimannut kristinuskon ja eurooppalaisen sivistyskäsityksen levittäminen. Eurooppalaiset siirtomaavallat ovat halunneet kasvattaa omaa pääomaansa ja poliittista vaikutusvaltaansa maailmanlaajuisesti. Tässä teolliset toimijat ovat olleet tärkeässä osassa. Useat monikansalliset Afrikan rikkauksia ja työvoimaa hyväksikäyttäneet kaivosjätit ovat eurooppalaista alkuperää, niin myös Anglo American.

Vuonna 2016 Anglo American South Africa ja sen tytäryhtiö Anglo-Gold Ashanti tuomittiin maksamaan korvauksia tuhansille kaivostyöntekijöille, jotka olivat nostaneet kanteita kärsittyään kivipölykeuhkosairaudesta. Joulukuussa vuonna 2023 toinen Anglo Americania vastaan nostettu kanne kaatui oikeudessa. Kanne koski Sambian Kabwessa sijaitsevaa Broken Hill Minen kaivosta, jossa Anglo American oli osakkaana vuosien 1925 ja 1974 välillä. Oikeuskanne koski jo vuosikymmeniä virallisesti suljettuna olleen kaivoksen pitkäaikaisvaikutuksia, jotka näkyvät edelleen hengenvaarallisina lyijymyrkytyksinä yli sadantuhannen paikallisen kehoissa. Kaivosteollisuudesta aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia on historiallisesti ulkoistettu maihin, joissa on halvempaa työvoimaa, alhaisemmat ympäristöstandardit ja huonompi ihmisoikeustilanne.

Virtaa suonissa: aiesopimuksia & akkuarvoketjuja

Yritykset ja valtiot metsästävät kuumeisesti kaivosoikeuksia ja mineraaleja. Raaka-aineet kulkeutuvat tuotantoketjujen mukana maanosista toisiin muuttolintuja nopeammin. Moderni yhteiskunta on siirtänyt katseensa auringon, tuulen ja veden voimaan. Näistä sääoloista riippuvaisista primäärienergialähteistä povataan korvaavaa energiantuotantoa, jota kutsutaan uusiutuvaksi energiaksi. Niin kutsuttuihin uusiutuviin energianlähteisiin tarvitaan kuitenkin metalleja ja akkumineraaleja, jotka eivät todellisuudessa ole uusiutuvia. Kaivosyhtiöt kaivavat näitä raaka-aineita, sillä niitä tarvitaan uuden energiansiirtoinfrastruktuurin rakentamiseen ja akkuteknologioiden kehittämiseen.

Anglo Americanilla ja valtio-omisteisella Suomen Malmijalostuksella on jonkinlainen orastava suhde: ne miettivät yhteistä tulevaisuutta Suomen akkustrategian parissa. Tällä vuosikymmenellä valtio-omisteinen Malmijalostus on tuomassa Suomeen ylikansallisia akkuteollisuuteen liittyviä investointeja, jotka ovat osa uutta ”akkuekosysteemiä”.

Suomi on mukana kansainvälisessä EV30@30-hankkeessa, jonka tavoitteena on nostaa sähköautojen osuus kolmeenkymmeneen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Kotkaan ja Haminaan on tulossa yksi Euroopan suurimmista akkumateriaalien keskittymistä: akkuja tarvitaan muun muassa sähköautojen kasvavaan tuotantoon. Kotkan tehtaan kumppanina on monikansallinen kaivos- ja metallinjalostuskonserni Sibanye-Stillwater. Yhteinen hanke lupailee ”vihreitä metalleja ja energiaratkaisuja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi”. Haminaan rakennettava naapuritehdas sai aluehallintoviraston myöntämän ympäristöluvan. Lupa mahdollistaa sen, että tehtaasta päästetään vuosittain 100 000 tonnia jätevesiä Haminanlahden kautta Itämereen. Muun muassa luonnonsuojelujärjestöt ovat jättäneet ympäristöluvasta valituksia hallinto-oikeuteen.

Tieteellisten tutkimusten mukaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä tulee merkittävästi vähentää, jos ilmaston lämpenemistä halutaan rajoittaa. Taloudellisesti köyhimmät maat ovat aiheuttaneet historiallisesti vähiten päästöjä. Haavoittuvimmassa asemassa olevista köyhimmät kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista rankimmin. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat myös alkuperäiskansat ja elinkeinonsa luonnosta saavat yhteisöt.

Kaivosteollisuuden toiminta lisää epäoikeudenmukaisuutta tunkeutuessaan uhraamaan yhä uusia alueita vihreälle siirtymälle. Yritysten on ollut mahdollista toimia huomioimatta ihmisoikeuksia ja ympäristöä, sillä siihen ei ole ollut monessakaan maassa voimassa olevaa velvoittavaa lainsäädäntöä.Toukokuussa 2024 EU hyväksyi yritysvastuudirektiivin, joka velvoittaa yritykset huomioimaan ympäristön ja ihmisoikeudet toiminnassaan. Suomi hyväksyi direktiivin vasta, kun soveltamisalaa oli muutettu huomattavasti, ja muun muassa ihmisoikeusrikkomusten uhrien asemaa parantava ryhmäkanneoikeus oli poistettu siitä.

Nyt kesäkuussa 2024 suuret kansainväliset sotaharjoitukset ovat päättyneet pohjoisessa. Viiankiaavan kaivoshanke on kohdannut kritiikkiä, mutta hanketta ajavien kaivosyhtiöiden tavoitteet eivät ole muuttuneet. Porakoneet lähtivät tämän talven osalta maaliskuun puolivälissä Viiankiaavalta, lintujen pesimäajan alkaessa. Komeakauluksiset suokukkokoiraat saapuivat Viiankiaavalle. Myös toinen kahlaaja, kämmenen kokoinen liro, palasi Länsi-Afrikasta. Kesäkuussa alkaa jo osan syysmuutto. Linnut palaavat.

Taustamateriaali:

Kirjat:

  • Grape, Ernst. Den gamla släkten Grape (s. 7-26). Ruotsi: Uppsala. 1947.
  • Helle, Timo & Kiuru, Kaira. Viiankiaapa ikuisesti. Helsinki: Into. 2022.

Tieteelliset raportit:

  • IPCC: Climate Change 2023 Synthesis Report. 2023. Viitattu: 16.3.2024.
  • Maija Lassila. The Arctic mineral resource rush and the ontological struggle for the Viiankiaapa peatland in Sodankylä, Finland, 2021. Viitattu: 1.3.2024.
  • Magdalena Naum. Cultural ‘improvement’, discipline and mining in early modern Sápmi. Post-Medieval Archaeology. Volume 52. Issue 1. 102-116. 2018. Viitattu: 4.4.2023
  • Jonas M. Nordin & Carl-Gösta Ojala. Copper worlds: a historical archaeology of Abraham and Jakob Momma-Reenstierna and their industrial enterprise in the Torne River Valley, c. 1650-1680. Acta Borealia: A Nordic Journal of Circumpolar Societes. Volume 34. Issue 2.103-133.2017. Viitattu: 4.4.2023
  • Chris Evans & Göran Rydén. ’Voyage iron’: an Atlantic slave trade currency, its European origins, and West African impact. Past & Present. Volume 239. Issue 1. 2018. Viitattu: 9.4.2024.
  • Simon P. Michaux. Assessment of the Extra Capacity Required of Alternative Energy Electrical
  • Power System to Completely Replace Fossil Fuels. 2021. Viitattu: 16.4.2024.
  • UNEP, International Resource Panel (IRP). Global Resources Outlook 2024. Viitattu: 6.3.2024.

Uutisartikkelit:

Nettisivut: