Nainen, saastainen

Naiseksi kasvaminen ei ole helppoa. Jo vauvana täytyy olla herttainen ja soma. Pienenä tyttönä joutuu kestämään seksuaalista vihjailua. Nurmisen Seppo, isoisäni ikäinen naapuri, höpötti aina, että mennäänkö, Maria, naimisiin. Jotakin inhottavaa siinä oli, vaikka en sukupuolielämästä vielä mitään tiennytkään. Mutta kun kaikkia aikuisia Sepon höpötys nauratti, niin päätin minäkin sitten nauraa. Ja naurattaa aikuisia lisää luulemalla naimisen sijaitsevan savusaunan takana.

”Sinusta tullee komea vaimo”, oli tuttu lausahdus tyttöyden aikakautena.

Tornionjokilaakson murteessa pikkutyttöjä kutsutaan piioiksi ja nuoria tyttöjä vaimoiksi. Poikia ei kutsuta rengeiksi eikä miehiä aviomiehiksi, elleivät he ole naimisissa.

Suvun naisilta sain kuulla, että naisena oleminen on aikamoinen taakka.

”Kun se on se pussin suu alaspäin”, tapasi Anna-täti sanoa.

Häntä inhotti kuukautisveri ja kaikki muukin kohdun suunnasta alaspäin valuva. En huomannut kysyä, inhottivatko myös lapset. (Heitä oli viisi.) Hekin olivat tulleet siitä harmillisesta suunnasta.

Nainen on saastainen eläin. Suomessa ei ole hyväksyttävää sanoa sitä ääneen. Naiskuvasto mediassa on kuitenkin pelkkää sileää, karvatonta pintaa ja kuukautissuojien imukyvyllä ei ole mitään rajaa.

Niin Raamattu, Koraani kuin hinduyhteiskunnan tapakulttuuri tarjoavat perusteluita ihmisen ja erityisesti naisen saastaisuudelle. Kohtu on arveluttava onkalo paitsi Anna-tätini myös miljoonien intialaisten mielikuvissa. Monissa Afrikan maissa, esimerkiksi Nigerissa, nainen saa rauhassa toteuttaa eläimen vaistojaan ja synnyttää lapsensa yksinäisyydessä. Synnytyksen jälkeen yksinäisyydessä on vietettävä vielä tietty saastaisuutta neutraloiva aika, mikäli äiti ja vauva sattuvat jäämään henkiin.

Jos ihmiset uskaltaisivat olla seksuaalisia olentoja, ei uskonlahkoja ehkä tarvittaisi.

Tiettyä etuakin voi saastaisuudesta olla. Monissa muslimimaissa perheenäiti saa vapautuksen ruoanlaitosta kuukautisten aikana. Jos hän on ympärileikkaamaton ja siten vapaa tappavista kivuista, hänhän voi vaikka hieman laiskotella ja nautiskella, heittäytyä ruohikolle hajareisin ja antaa kuukautisveren valua tasaisena virtana syvälle Äiti Maahan.

Kuukautisissa on jotakin pelottavaa. Moni gynekologi tarjoaa ehkäisypillereitä vuotoa hillitsemään niillekin tytöille ja naisille, joilla ei ole ehkäisyn tarvetta. Joogakursseilla olen törmännyt raivokkaaseen kuukautisten vastustamiseen. Elämänenergian sanotaan ehtyvän vuodon myötä ja siksi yritetään tyrehdyttää vuoto erilaisilla fyysisillä harjoituksilla ja proteiinittomalla ruokavaliolla. Syödään vuotopäivinä vain hedelmiä ja kasviksia.

Ihanteena on seksuaalienergiansa hallitseva nainen, jonka kuukautiset ovat vaikkapa taolaisten harjoitusten seurauksena loppuneet. Traagista on, kun tällainen pitkälle kehittynyt henkisen tien kulkija haluaakin tulla raskaaksi, mutta munasarjojen toiminta ei palauttavista harjoituksista huolimatta suostu elpymään. Myös anoreksia nervosa voi pitkälle kehittyessään aiheuttaa hedelmättömyyttä. Henkistä kilvoittelua ja itsetuhoisuutta ei aina pysty erottamaan toisistaan.

Tunnettu iskelmälaulaja julisti lööpissä, että seksielämä oli parantunut sataprosenttisesti tantrakurssin jälkeen. Muutaman päivän päästä uusi lööppi kirkaisi kaikille tiedoksi, että myös iskelmälaulajan mies oli vaimonsa painostuksesta päättänyt käydä samanlaisen kurssin. Siinä tuli julkisesti arvioitua yhden miehen seksuaalinen kunto. Odotan kolmatta lööppiä, joka kertoisi, kuinka pariskunnan seksielämä nyt sujuu. Onko opittu saamaan orgasmeja ilman ejakulaatiota ja kestävätkö yhdynnät vähintään seitsemän tuntia niin kuin tantraa harjoittavalla laulaja Stingillä.

Tantrinen elämänasenne voi olla myös rakentava. Se sulkee ulkopuolelleen estot ja häpeän, joka monelle tyttövauvalle on ommeltu kastemekon sisävuoreen. Lapsi oppii tuntemaan häpeää siitä, mitä ei vielä tunne eikä ymmärrä.

Jos ihmiset uskaltaisivat olla seksuaalisia olentoja, ei uskonlahkoja ehkä tarvittaisi. Toisten käännyttäminen ainoaan oikeaan uskoon ei ehkä tuntuisikaan tarpeelliselta. Olisi vähemmän tarvetta kaatua saarnaajan suggestiivisesta kosketuksesta tai yhtyä joukkohurmoksessa aineettomaan jumaluuteen. Arki saattaisi äkkiä kelvata ja jopa avautua uudella, miellyttävällä tavalla. Läsnäolon tila ilman julkista rippiä ja kielillä puhumista saattaisi olla yllättävän antoisa.

Lestadiolaisella synnyinseudullani hurmosta on kehitetty jalkoja kirkon lattiaan tömistämällä. Seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole ollut tömistelijöiden joukossa tavatonta. Nuoruudestani muistan myös helluntaiseurakunnan kokousten vetovoiman. Huhut järisyttävistä uskoontuloista ja armolahjoista kiusasivat nuorta mieltäni.

Valitsin silloin kuitenkin alkoholin, joka hurmoksen lisäksi tarjosi myös rangaistuselementin. Myöhemmin vaihdoin alkoholin joogaan, joka vapautti minut heti päivittäisen kirjoittamisen aiheuttamista selkäkivuista ja toi muutenkin elämään positiivista virtaavuutta. Vastenmielistä oli huomata, että myös joogamaailma kaikessa terveellisyydessään kätkee lohkoihinsa vallan sokaisemia, jopa psykopaateiksi luokiteltavissa olevia opettajia.

Moni henkinen opettaja painottaa egosta luopumisen tärkeyttä. Jos kriittisyyden on tarkoitus häipyä oletetun egon mukana eikä opettaja siedä itseensä tai edustamaansa oppiin kohdistuvia epäilyjä, kannattaa rullata joogamatto ja pakata meditaatiojakkara ja painella pihalle. Ketään ei ole niin helppo käyttää hyväksi kuin gurulleen antautunutta, egostaan luopunutta ihmistä.

Jokaista henkisen kasvun kurssia kohden tulisi järjestää naisten itsepuolustuskurssi.

Eräällä joogaretriitillä katseltiin isolla porukalla opetusvideota, jolla vanhahko miesopettaja avusti naisia kourivin ottein ja painautui tiiviisti vasten heidän pyllistäviä takamuksiaan. Miehiä tämä opettaja avusti kunnioittavan etäisyyden päästä. Paheksuin ääneen ihaillun opettajan käytöstä ja sain vastaukseksi tirskuntaa ja puolustelevia kommentteja.

”No eihän sitä nyt pidä ottaa niin vakavasti. Pitäähän vanhalla miehellä jotakin iloa olla elämässä.”

Toisella retriitillä katseltiin dokumenttia samasta opettajasta. Siinä opettajan tytär kertoi, kuinka hän lapsena pelkäsi isäänsä, joka pakotti joogaamaan ja löi kepillä, jos asana meni väärin. Opettajan uskollisimmat seuraajat itkivät liikuttuneina gurunsa rakkaudesta.

Minuakin itketti mutta ei rakkauden tähden. Liialliseksi arveltujen ajatusketjujeni joukosta erkaantui päätelmä rakkauden väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä pakoilevasta olemuksesta.

Jokaista henkisen kasvun kurssia kohden tulisi järjestää naisten itsepuolustuskurssi. Jokaisen lapsen kotikasvatukseen tulisi kuulua henkilökohtaisten rajojen tunnistaminen, rohkeus puolustaa omaa reviiriä. Ei-sanan karjaisemista kannattaa kokeilla.

Muuan ystävätär kertoi poistattaneensa viiksikarvansa jollakin takuuvarmalla tekniikalla, niin ettei kenenkään tarvitsisi inhota häntä sitten, kun hän dementoituneena mummona makaa sairaalassa. Hän varmasti teki viisaasti. Mikä voisikaan olla inhottavampaa kuin luonnontilassa oleva nainen. Ja vielä vanha.