Sillanrakentamisen tekee mahdolliseksi yhteistyö poikkitieteellisen, kansainvälisen Now-Time Us-Space -hankkeen kanssa. Koneen Säätiön rahoittama projekti tutkii yliopistonlehtori Emilia Palosen johdolla populismia ja yhteiskunnallisten jakolinjojen kärjistymistä keskisen Itä-Euroopan maissa: Unkarissa, Tšekissä, Serbiassa, Kosovossa, Romaniassa, Puolassa ja Saksan itäosissa.
Haastattelemme populismiin ja polarisaatioon perehtyneitä tutkijoita ja kysymme, millaisia kahtiajakoja keskisessä Itä-Euroopassa on syntynyt, millaisia erilaisia muotoja populismi saa nyky-Euroopassa, ja mitkä tahot polarisoivat kansaa ”meihin” ja ”muihin”.
”Erityisesti uusien digitaalisten medioiden vaikutuksesta eräänlainen ’tiedon pyörre’ on sekoittanut perinteisiä tiedonvälityksen, politiikan ja tieteen rajoja”, kertoo hankkeen johtaja Palonen. ”Keskeisenä tutkimusnäkökulmanamme on populismin valtavirtaistuminen: tunnepohjaisia jakolinjoja ’meidän’ ja ’muiden’ välillä käyttävät viestinnässään yhä enemmän erityyppiset some-ryhmät, kansanliikkeet ja myös perinteiset puolueet, eivät ainoastaan varsinaisesti populistisina pidetyt poliitikot ja kansanliikkeet. Toisin sanoen kaikkia populismin ilmenemismuotoja ei välttämättä edes nimitetä tai ymmärretä populistisiksi.”
Hankkeen tutkijat ovat lähtöisin muun muassa politiikan tutkimuksen, mediatutkimuksen, gender- ja queer-tutkimuksen, käytännöllisen filosofian ja yhteiskuntapoliittisen kaupunkitutkimuksen tieteenaloilta. He pyrkivät tuottamaan uutta, vertailukelpoista tietoa populismin logiikasta ja ilmenemismuodoista eri maissa ja medioissa, keskittyen kaupunkien rooliin populismin ”dynamoina”.
”Erityisenä kiinnostuksenkohteenamme on kaupunkitilaan liittyvää politiikka: muistomerkit, kaupunkispektaakkelit ja -tapahtumat sekä julkiset kaupunkitilat populismin näyteikkunoina ja sosiaalisina näyttämöinä”, kertoo yksi hankkeen tutkijoista, Helsingin yliopistossa työskentelevä kaupunkitutkija Jani Vuolteenaho.
Miten kaupunkitila konkreettisesti liittyy populismiin?
”Julkinen kaupunkitila voi toimia populismin pelilautana eri olomuodoissaan: arkisena tilana, tapahtumapaikkana, monumentaalisena maisemana, poikkeusolojen ja rajoitusten kohteena sekä vallan haastamisen näyttämönä”, Vuolteenaho kuvaa.
”Testikenttänämme ovat nationalismin ja sosialismin historiastaan tunnetun keskisen Itä-Euroopan kaupungit. Tarkastelemme niissä historian, urheilun ja arkkitehtuurin käyttöä poliittisiin tarkoituksiin, mutta myös uudentyyppisten me-ryhmittymien toimintaa, jollaisia ovat esimerkiksi LGTBQ+ -yhteisöt sekä kaupunkiuudistuksia ja mittavia aluerakennusprojekteja vastustavat protestiliikkeet.”
Yksi monista osahankkeista koskee Pancho Aréna -stadionia, joka sijaitsee Unkarin pääministeri Viktor Orbánin kotikaupungissa. Areenan symboliikassa kansakunnan ikoniset urheilusankarit yhdistyvät Orbánin liikekumppanuuksiin ja maskuliinisen sankaruuden ihannointiin Fidesz-puolueen johtamassa nyky-Unkarissa.
Entisen Itä-Saksan alueelle sijoittuvassa osahankkeessa vertaillaan poikkeavia jalkapallofani- ja stadionkulttuureja eri kaupungeissa: Dresdenissä (Dynamo Dresdenin osin ääriradikalisoitunut fanikulttuuri), Leipzigissä (menestysseura RB Leipzigin luoma kulutus- ja brändiorientoinut populismi) ja Berliinissä (FC Union Berlinin vahva paikallisyhteisöllinen identiteetti).
Now-Time Us-Space -hanke perehtyy myös hyvin ajankohtaisiin teemoihin, kuten koronakriisin synnyttämiin kontrollin ja sen haastamisen muotoihin julkisissa kaupunkitiloissa. Romaniassa pandemiaan liittyvät kuritoimenpiteet ja media ovat vahvasti ”maalittaneet” Länsi-Euroopasta palannutta vähäosaista romanivähemmistöä. Tšekissä Andrej Babišin hallitus otti pandemian puhjetessa käyttöön maskipakon ja tiukat rajoitukset. Kesäkuussa 2020 väkijoukot kokoontuivat Prahassa Kaarlen sillalle juhlistamaan ”jäähyväisiä COVIDille”. Sittemmin synkentyneet tartuntaluvut ovat kolhineet Babišin imagoa tehokkaana valtiomiehenä, joka ”johtaa valtiota kuin liikeyritystä”.
Eurooppa on eri kansojen, valtioiden ja kieli- ja kulttuurirajojen pilkkoma tilkkutäkki, jossa populististen ryhmittymien kirjo on suuri. Urbanisoituneessa nykymaailmassa politiikan ja talouden virrat ja mekanismit eivät kunnioita valtiollisia ja kulttuurisia rajoja. Suomi ei ole saari, vaan populistisia aatteita leviää meille muualta, ja myös toiseen suuntaan, meiltä muualle. Populistiset liikkeet ovat monesti vastauksia aikamme epävarmuuksiin.
Median rooli on populismin suhteen kiinnostava.
”Suomalaisissakin valtamedioissa esimerkiksi Itä-Eurooppaa käsittelevä uutisointi on ’länsimaita’ koskevaa uutisointia stereotyyppisempää, usein äänekkäimpiin oikeistopopulistipolitikkoihin keskittyvää”, kaupunkitutkija Vuolteenaho huomauttaa.
Miksi siltojen rakentaminen on tärkeää juuri nyt?
Vuolteenahon mukaan populismia ja kaupunkitilassa kärjistyneitä kahtiajakoja koskeva tieto auttaa ymmärtämään ihmisten arkisten todellisuuksien, nykypolitiikan virtausten ja mediakentän pirstoutumisen välisiä yhteyksiä.
”Erityyppisten populististen liikkeiden taustalla on tunnepohjainen ja me-identiteettiin vetoava, tyypillisesti vastakkaisasetteluja ja yksinkertaistavia syy-seuraus-suhteita korostava ’populismin muoto’, ei mikään tietty ennalta määrätty ideologia tai oppisisältö, kuten muukalaisvastaisuus, nationalismi tai rokotusvastaisuus. Populistiset liikkeet haastavat perinteisiä poliittisia liikkeitä, ja onnistuessaan luovat uusia hegemonian muotoja, usein näkyvästi kaupunkitilassa toimien.”
”On esitetty, että eri todellisuuksiin, ’kupliin’, pirstoutunut maailmamme muistuttaa tietyiltä osin maailmansotien välistä Eurooppaa, jossa luotiin pohja fasismin ja natsismin nousulle. Itä-Euroopan tilanteesta on hyödyllistä saada stereotypioita syvällisempää tietoa Euroopassa, Suomessakin. Populismin nousun tutkiminen eri muodoissaan on tärkeää myös Euroopan unionin yhtenäisyyden ja eurooppalaisen yhteistyön kannalta.”
Ensimmäisenä haastatteluvuorossa on liettualainen politiikan, historianfilosofian ja tekoälyn tutkija Rūta Kazlauskaitė (30.5.2021).