Tuukka Hämäläinen:
Peruskoulu on Suomessa velvollisuus. Yhdeksän luokkaa on pakko opiskella kaikkia yleisimpiä kouluaineita. Jotkut todella jättävät opintonsa tähän ja valittavat sitten, kun eivät saa muuta kuin ”paskahommia”. Toiset jatkavat lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen. Kummassakin vaihtoehdossa heille kuuluu yhä tiettyjä pakollisia opintoja. Vaikkei lukiosta jatkaisikaan ydinfyysikoksi tai Svenska Teatterin kassalle, kuuluvat fysiikka ja ruotsinkieli yleissivistykseen.
Opiskeltuaan minimissään 12 vuotta, voi julmetun tiukkojen pääsykokeiden kautta saapua yliopistoon. Nyt se erikoistuminen viimein alkaa! Ei enää yleissivistystä ja kaikkien tumpeloiden kanssa äidinkielentunnilla istumista…
Niinhän sitä helposti luulee. Vielä yliopistossakin on joukko ”tiedekunnan yhteisiä opintoja”, jotka ovat – mitäpä muutakaan kuin – yleissivistäviä. Ja näitähän ovat ruotsi, englanti, äidinkieli… Olemme palanneet peruskouluun. Tuntuu jotenkin vähän hassulta käydä samanaikaisesti sellaisia kursseja kuin ”Descartes ja modernin mielenfilosofian synty” ja jatkaa suoraan ruotsintunnille.
En nyt oikeastaan valita omakohtaisesti, sillä tuon pelkäämäni ruotsin suoritin pois alta jo ensimmäisenä opiskeluvuotena. Mutta miksi tämä helvetillinen yleissivistys? Meneekö se niin, että saavutettuaan tietyn ”tason” täytyy osata kaikenlaista ”tämäntasoisille” kuuluvaa? Vähän niinkuin vielä sata vuotta sitten tietyn yhteiskuntaluokan jäsenille oli tapojen mukaista osata tiettyjä erityistaitoja ja etikettiä. Näinkö? Pitäisikö siis yliopisto-opiskelijan pitää itseään jonkun korkeamman luokan edustajana, kävellä korskeasti rahvaan joukossa pölpöttäen ruotsiksi politiikasta?
Mihin se yleissivistys sitten loppuu? Peruskoulu on yleissivistävä, lukiosta suurin osa on yleissivistävää, yliopistokoulutukseen kuuluu yleissivistäviä opintoja. Tullaanko meille vielä väitöskirjaa kirjoittaessa pitämään ruotsin sanakokeita?
Toinen perustelu yliopiston yhteisille opinnoille on, että näitä taitoja opiskelija tarvitsee edetessään opinnoissa. Okei, hyväksykäämme, että tieteellinen kirjoittaminen on aivan kelpo kurssi kaikille, vaikkei siellä opinnutkaan mitään muuta kuin, että kaikki väitteet pitää perustella. Mutta otetaan esimerkiksi järkyttävän alkeellinen tvt-ajokortti, siis tietoteknisten taitojen suoritus, jota perustellaan sillä, että yliopiston täytyy voida luottaa opiskelijoidensa osaavan tietyt perusteet tietokoneen käytöstä. Siis ”luottaa”!
12 vuoden opiskelun jälkeen, ollessamme suhteellisen älykkäitä parikymppisiä yliopistossa, meihin ei yhtäkkiä luoteta. Pitää varmistaa, etteivät nämä idiootit mene väittämään osaavansa lähettää sähköposteja ja lukea ruotsiksi. Onhan nyt ihan mahdotonta ajatella, että olisimme aikuisia ihmisiä ja itsellemme rehellisiä, osaten täten arvioida tarvitsemmeko lisäopiskelua jollakin opintoja tukevalla alalla. (Tähän ei nyt tarvitse mainita, etten opinnoissani ole kaivannut näitä yhteisiä opintoja mihinkään, kun taas esimerkiksi ranskankielestä ja matematiikasta olisi ollut hyötyä. Enhän toki ole ehtinyt sellaisia opiskelemaan, saati että osaisin itse arvioida opintojen tarvettani.)
*
Eero Ojanen on kirjoittanut hiljattain kirjan Sivistyksen filosofia (Kirjapaja, 2008), jonka pitäisi olla hyvä. Ojanen on muuten Suomen ainoita ei-yliopistollisia filosofeja ja kuulemma aika mainio tyyppi noin muutenkin. Ehkä pitäisi lukea tuo kirja ymmärtääkseen miksi minun on käytettävä aikaani tvt-ennakkotehtäviin – jotka ovat vain ärsyttäviä ja turhauttavan helppoja.
Ei sillä etteikö minulla olisi aikaa opiskella pakollisia kursseja. Pääaineeni on teoreettinen filosofia, ja sehän nyt on sellaista huuhaata. Eihän se vaadi ajattelua. Eikä ajattelu vaadi aikaa.
Teksti on kirjoitettu yliopiston kahvilassa, 20 minuuttia ennen luennon alkua. Kirjoittaja opiskelee diipadaapaa Helsingin ylimopistossa.