Ulla Ora:
Joululoman aikana lukemani Honoré de Balzacin novelli “Tuntematon mestariteos” jäi pyörimään ajatuksiini niin, että palasin siihen jälleen tänään. Novelli löytyy Virpi Hämeen-Anttilan vuonna 2002 suomentamasta samannimisestä novellikokoelmasta. Alkuperäiset novellit on kirjoitettu 1800-luvun puolivälissä.
Novelli kertoo kolmesta kuvataiteilijasta ja sijoittuu 1600-luvulle. Tarinan voimakkain hahmo on vanha taidemaalari Frenhofer, joka maalasi kymmenen vuotta rakastamaansa kurtisaaninaista, jonka kohtaloa tarinassa ei paljasteta. Salassa pidetty maalaus on edelleen kesken, ja hän aikoo lähteä etsimään uutta mallia.
Tarinan kaksi muuta kuvataiteilijaa, keski-ikäinen Porbus ja nuori Poussin, ystävystyvät vanhan mestarin kanssa. Nuorella Poussinilla on kaunis rakastettu Gillette, jonka hän haluaa lahjoittaa taiteilijamestarille alastonmalliksi. Vastapalvelukseksi kaksi nuorempaa taiteilijaa haluavat nähdä mestarin salatun maalauksen kurtisaaninaisesta. Tästä syntyy koko tarinan draama.
Gillette suostuu vastentahtoisesti alastonmalliksi, koska rakastaa nuorta Poussinia, joka puolestaan haluaa uhrata rakastettunsa maalaustaiteensa ja tulevan maineensa hyväksi. Vanha mestari on järkyttynyt lahjonnasta, eikä halua näyttää morsiamenaan pitämäänsä teosta kurtisaanista kenellekään.
Kaikesta huolimatta Poussin uhraa morsiamensa malliksi, minkä jälkeen tämä haluaisi kuolla. Mestari paljastaa vastapalvelukseksi nuorille maalareille rakastamansa kurtisaanin kuvan, jonka hän on töhrinyt niin, että naisesta näkyy vain alaston jalka. Vieraiden lähdettyä vanha maalari polttaa taulunsa ja tappaa itsensä.
Mestarillinen tarina jättää tilaa tulkinnoille. Siinä on runsaasti hienoja ajatuksia, kuten: ”rakastetun alastomuus on pyhä mysteeri, jonka vieras, rakkaudeton katse tekee arvottomaksi.”