Veera Antsalo:
kirjoitti eilen runon, jonka omistaa otsalamppuvalmistajille
METSÄSTÄJÄ/KERÄILIJÄ/SUUNNISTAJA
Metsästäjä tuo sydämeni aamuvarhaisella
tästä ohi kulkiessaan
hän on käärinyt sen sanomalehtipaperiin, vereni tihkuu
ulkoiluvaatemainosten
ja kuolinilmoitusten läpi
Metsästäjän silmät ovat panostetut
eläimiä juoksee ohi kipinöitä selässään
välistämme, takapihan poikki
avaruusasemia on taas putoillut keskelle metsää, on sellainen rojun aika
on epätarkkojen laskelmien aika
ballistiikan, matematiikan, avaruusaika
aika huimaava aika toisinsanoen
aika joka muistuttaa Tunguskan räjähdyksestä
Baikal-järven luoteispuolella sijaitsevilla kukkuloilla 1908
puut kuin tulitikut
(kuka pystyy laskemaan kuinka monta tulitikkua saadaan
60 miljoonasta puusta?)
on tulusten aika
iho hievahtaa
ohi, ohi
Syön omasta kädestäni sitä mitä siihen sattuu leijumaan
kasvien siemenet kestävät mitä vain: metsäpaloja, jääkausia, sotia, kuivuutta
säilön niitä vatsaani jotain tulevaisuutta varten jossa joku tutkija
(tämä on vain yksi mahdollinen tulevaisuus)
poimii instrumenteilleen muumioituneesta minusta kaiken tiedon
ja iltaisin miettii kuka minä olin ja mitä mietin
huolellisemmin kuin itse koskaan eläessäni
Sitten hän menee peilin eteen, ja tekee jonkun eleen, joka kuuluu minulle
Ja minä kerron nyt tutkijalle:
sen lisäksi että söin tämän yksinkertaisen aterian
mietin mitä eroa lentämisen ja lentelyn ja lennähtelyn välillä on
Lennähtele, Gagarin, vielä vähän, niin minä lauloin, ja jouduin jättämään Jurin pois
ylimääräisten tavujen takia
sydämeni nielaisen kokonaisena, ja se lennähtää kurkkuun
ja kurkusta alas
Joskus metsästäjät joutuvat hukkaan
ehkä he käpertyvät kivien alle nukkumaan nukkaan
ja keräilijät heissä keriytyvät auki, asettavat otsalampun
ja suunnistajan sydämen
ja avaavat silmänsä joista paljastuu himo pieniä esineitä kohtaan;
himo käpyjä
kolikoita
Disney-materiaalia
tietynlaisia kiviä
puhelinkortteja
risuja
sulkia
postimerkkejä
perhosia
olutetikettejä
savikiekkoja
luonnonkasveja
siemeniä
häätilpehööriä
ja metsästäjän jättämiä hylsyjä kohtaan
Kaikkia niitä keräilijän taskut pullollaan
Jos käännän päätäni, näen tuossa suunnassa luontovalvojan
hän kantaa pitkää piuhaa ja karhun kieltä
tarkemmin katsottuna: karhun koko olemusta
sen mykkää mainetta
Luontovalvoja nousee takajaloilleen metsästäjä/keräilijä/suunnistajan edessä
On sesonki, hirvet menevät taajamiin katsomaan mitä siellä on.
Olisiko hirven hyvä.
Ne ovat aikeissa. Kahvimukit.
Sonnien hankosarvet kolahtelevat ovenkarmeihin.
Liikennemerkki.
Valintatalo.
Luonnonvalinta.
Poliisit.
Elleivät ole piirittämässä kerrostaloa Espoossa.
Kuvalähde: Wikipedia