Petri Pietiläinen:
Mie en tajuu, miksi kaiken aikaa pitää vakuutella niin monille tahoille, että kirjallisuus (lue seuraavassa kaikki että kulttuuri) on tärkeätä, kirjoittaminen on pään hoitamista, lukeminen on mielikuvituksen lannoitetta, tunnemaailman rakentamista, vahvistamista elävöittämistä, surun, murheen, rakkauden, kaiken kauniin ja hienon kehittämistä, että kaikki vaan on niin pirun tärkeätä, ettei maailma pamahda omaan typeryyteensä.
Ihan sama liian monille, että tutkimuksissa osoitetaan, miten tärkeätä lukeminen on tunnemaailman kehittymisellä, säälin, empatiakyvyn jne. voimistamiselle. Niistä tutkimuksista aina sanotaan, että ne nyt on sellaisia, ettei niihin oikein voi luottaa, eikä niitä voi pitää oikeina tutkimuksina, koska ne on vain humanistista höpötystä. Samalla kyllä luotetaan siihen, että insinöörien lujuuslaskelmia tarvitaan sillanrakentamisessa turvallisuuden varmistamiseksi, mutta humanistisen tutkimuksen tuloksia ei samalla tavalla käytetä ihmismaailman turvallisemmaksi tekemisessä.
Pitääkö ryhtyä avantouimariksi? EI! Ei muuta kuin jatkaa vain itse lukemista ja kirjoittamista, koska turhantekeminenhän on kovasti muodissa; ja ainoa hyvä kirjailija on 600 000 euroa yhdellä kirjalla tienaava kirjailija, sellaiseen rahakoneeseen uskoon kovempikin pisneskyynikko, mutta ne runoilijat voisi laittaa nurkan taakse lukemaan runoja toisilleen, ja mieluiten huonosti hoidetun huussin taakse, että haisisivat kohta oikealta aidolta elämältä.