Risto Niemi-Pynttäri:
Eräs mielipuuhani, kun en osaa mennä pois näytön äärestä, on RSS-kärpästen napsiminen. Olen innostunut feedlystä (http://www.feedly.com). Se kokoaa blogien ja verkkolehtien suosikeista näytölleni aikakauslehden näköisen paketin. Feedly perustuu RSS-syötteille, joka ilmoittaa heti kun jokin suosikkiblogeistani on päivitetty. Kuvittelen, että RSS on eräänlainen sanansaattaja, siivekäs olento joka välähtää paikalle, ja kertoo ensimmäiset sanat.
Näyttöön ilmestyvien viestien pois napsauttelemiseen saattaa tulla himo.
En tiedä miksi puhutaan syötteestä RSS:n yhteydessä. Syöttääkö se juttuja suuhuni? Parempi olisi puhua uutisesta tai miksei jopa etiäisestä. Tai voidaan puhua sanansaattajasta, joka tapetaan ovenpieleen kun hän on saanut sanottua ensimmäiset sanansa.
RSS kuljettaa uutisia, sanan varsinaisessa mielessä se tuo uusimmat viestit. RSS–vallankumous merkitsi sitä, että uutissyötteet eivät olleet enää vain uutistoimistojen etuoikeus. Nyt jokainen blogikin lähettää oman RSS kärpäsensä blogosfääriin.
Siunattu RSS-herhiläinen, sen ansiosta verkkoon syntyy julkisuus, joka ei ole massamedian armoilla.
Kuinka moni kirjoittaja laati aikanaan kotisivun jonne ei kukaan eksynyt, ellet levittänyt meilissä osoitetta. Kuinka moni aloitti blogin, ja lopetti, koska sinne ei eksynyt monikaan. Jos joku kävi katsomassa blogiasi, hän unohti tulla takaisin. Kuinka moni on lopettanut blogi–ilmoitusten tilaamisen meiliinsä, koska ne täyttävät pian koko boksin.
Nyt on RSS, ja viestit voi ohjata lehden näköiseen karsinaan.
Kaikki näyttäisi olevan hyvin. Näytölle avautunut lehti on minulle räätälöity, siinä ei ole urheilu-uutisia eikä niitä uutistoimistojen otsikoita, joihin muutenkin törmää kaikkialla. Minun feedlyssäni on ystävien blogeille osastonsa. Muita osastoja ovat kirjallisuus, taide ja kirjoittaminen. Oma osastonsa on ruokablogeilla sekä Jyväskylän lähiympäristöstä kertovilla blogeilla. Runoblogeja on viisi, proosablogeja on vain kolme, mutta ne ovatkin ehdottomia suosikkejani. Sitten on myös osasto, jota toivoisin lukevani, mutten jaksa – nimitäin saksankielinen verkkoteoria.
Kaikki siis näyttäisi olevan hyvin. Mutta kun tuo RSS saa minut uppoamaan viestien pois napsimiseen, vaikka tarkoitus kai oli tuoda näyttöruutuun kiinnostavaa luettavaa.