Opetusministeriön kulttuurilehtitukihakemus alkaa olla pulkassa — koko viime yö vierähti nukkumatta Särön budjetin ja suunnitelmien ja selvitysten ja lippusten ja lappusten parissa, ja tätä byrokratian loppukliimaksia on edeltänyt muutaman viikon tai kuukauden (muisti pätkii) hidas ja vähäeleinen valmisteluprosessi.
Viime vuonna opetusministeriö myönsi Särö-lehdelle 3500 euroa, saas nähdä tuleeko nyt nolla perään. No kyllä sen nyt vaan pitäisi tulla %”##¤££prkl. Vai onko tukijärjestelmän tarkoitus kärventää kulttuuriväki hengiltä taikka kenties karkoittaa se oikean taiteen tekemisen pariin, pois yhteisölliseltä soppakattilalta? No kylläpäs se keventäisi monen kulttuurisekatyöläisen taakkaa, jos otettaisiin käyttöön esimerkiksi Porvoon kaupunginvaltuuston työväensiiven näkökulma, että teikäläisetkin olette yrittäjiä, tuki sotkee kilpailua.
Jos niin kävisi, että yhteisöllisen kulttuurityön tuki lopetetaan koko valtakunnassa, niin siinähän sitten taiteilijasielut palaisivat taiteen tekemisen pariin, ja jos valtio ja säätiöt lopettaisivat myös taiteilijuuden tukemisen, niin siinähän sitten taiteilijat jaettaisiin kolmeen kastiin: niihin, jotka lähestyvät kuluttajaa tanssien niin kuin yöperhonen lähestyy tulta (nämä jäävät henkiin sanan varsinaisessa merkityksessä), ja niihin, jotka luovuttavat ja lähtevät tekemään rehellistä työtä.
Mitä minä tällä yritän sanoa? Sitäkö, että taiteen tuen poistaminen puhdistaisi kulttuuri-ilmapiiriä? No tuskin. Ai niin, mikä oli se kolmas kasti? En nyt ihan muista.
(Mark)