Pääsiäisen sana

Arto Vaahtokari:

Nyt seuraa Särön sana pääsiäiseksi – postmodernistisesti totta kai. Outi Lehtipuu on nimittäin julkaissut mielenkiintoisen postmodernin raamatuntulkinnan kirjallaan Raamatun äidit – Sivustakatsojista päähenkilöiksi (Kirjapaja 2011). Kyseessä on todellinen Raamatun vastakarvaan lukeminen ja dekonstruktio, jossa juoni on kirjoitettu uudelleen Raamatun äitien näkökulmasta. Ensimmäinen luku on Eevasta, toinen Saarasta ja niin edelleen.

Siis millainen äiti Eeva oli? Millainen oli tämän äidin elämä? Eevan tehtävä oli selkeä: äitiys. Eikä miten tahansa: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.” Ja raskaaksihan Eeva tuli, synnytti ainakin Kainin, Abelin ja Setin, kolme poikaa. Eevan elämä oli traaginen, sillä Kain tappaa Abelin. Eeva oli siis sekä murhaajan että uhrin äiti, hän sekä menettää lapsensa että joutuu kantamaan lapsen tekojen aiheuttamaa tuskaa.

Mitä Eevalle luvattu lapsen synnyttämiseen liittyvä kipu oikeastaan on? Ei siis suinkaan pelkkää synnytyskipua, vaan kipu kestää koko elämän, huolena lapsesta. Kun lasta sattuu, sattuu äitiäkin. Äitiys tekee kipeää, ei vain synnyttäminen. Tämä on Lehtipuun tekemä mielenkiintoinen tulkinta lapsen saamiseen liittyvistä vaivoista ja Raamatun sanomasta.

Eeva ei tosin ollut pelkästään äiti, vaan hän oli luonnollisesti myös viettelijätär, jonka tähden mies lankesi, tuo viaton. Ja eikö näin ole kautta historian ajateltu laajalti: nainen viettelee seksuaalisuudellaan, ja sen seuraus on synti. Synti taas on saastaisuutta, joten äitiyden projekti on oikeastaan uskonnollisessa mielessä eettisesti mahdoton: sitä ei ilman synnin saastuttavaa vaikutusta ole olemassa. Poikkeus tähän sääntöön luonnollisesti on, Maria, joka koki tahrattoman sikiämisen ja vuokrasi kohtunsa Jumalalle. Mutta Maria olikin madonna, Eeva taas seksuaalinen olento.

Ja Eeva parka, hän ei pelkästään ollut syntiin houkutteleva viettelijätär vaan myös patriarkaalisen järjestyksen ensimmäinen uhri: ”Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.” Ja naisenhan on joka tapauksessa vaiettava seurakunnassa! Eeva ainakin alistui.

Palataanpa vielä Eevan ensimmäiseen asuinpaikkaan ennen lähiöön muuttamista. Mikä paikka paratiisi oikein oli? Ihana seutu, jossa ruoka kasvaa puussa ja on ikuinen kesä. Moni on varmaankin sitä mieltä, ettei sitä ole, mutta onpas kuitenkin. Se on äidin kohtu. Tässä Lehtipuu esittää hienon allegorian. Paratiisi on kuin äidin kohtu, josta on lähdettäväkin pois. Jokaista ihmistä kohtaa siis paratiisista karkottaminen elämän alkuvaiheissa. Todellinen maailma on kaukana paratiisista, eikä paratiisiin pääse kukaan takaisin. Eeva siis ehkä kuitenkin teki viisaasti, kun haukkasi hedelmästä.

Tällainen oli Särön sana pääsiäiseksi. Lukekaa Lehtipuun kirja ja lukekaa Raamattua. Lukekaa sitä epäkonventionaalisesta näkökulmasta! Mitä lapset tekevät kertomuksissa? Miten ihminen kohtelee luontoa? Millaista on Raamatun rakkaus? Millaisia vähemmistöjä Raamatussa kuvataan? Millainen on pienen ihmisen asema?