Puola-Särö ponnistelee toimituksen työpöydiltä kiivaasti kohti lukijoidensa postiluukkuja. Lehden vieraileva päätoimittaja, Puola-asiantuntija Päivi Paloposki on muun toimituskunnan kanssa koonnut tuplanumeroon tuhtia, ajankohtaista ja monipuolisesti taiteellista sisältöä.
Särö kävi haastattelemassa kirjailija Olga Tokarczukia Wroclawissa, Puolassa. Tokarczuk kertoi kirjojensa synnystä, fragmenteista sekä Ala-Sleesian alueesta, joka Tokarczukin mukaan on ehtymätön tarinoiden lähde. Haastattelun lisäksi julkaistaan katkelma Tapani Kärkkäisen suomentamasta Tokarczukin romaanista Jakubin kirjat (Księgi Jakubowe, 2015).
Kun kirjoitin Päivän talo, yön taloa, mielessäni oli romaanin rakenteeseen liittyvä vertauskuva: kun menet yöllä ulos kodistasi ja katsot taivaalle, näet tähtiä. Tähdet eivät ole missään järjestyksessä, mutta aivomme pystyvät järjestämään tähdet erilaisiksi kuvioiksi, ja näemme Orionin ja Otavan. Heijastamme siis omat merkityksemme taivaalle. Päivän talo, yön talossa on sama idea. Annan teille tähtiä, ja te muodostatte niistä itse kuvionne.
Suomentaja Tapani Kärkkäinen kirjoittaa Puolan kipeästä mutta välttämättömästä itsetutkiskelusta liittyen puolalaisten rooliin holokaustin aikana.
Holokausti on merkinnyt Puolan, se on tehnyt siitä ”saastuneen maiseman” (kontaminierte Landschaft), kuten itävaltalainen kirjailija Martin Pollack on kuvannut joukkomurhien tapahtumapaikkoja keskisessä ja itäisessä Euroopassa. ”Veri on jäänyt seinille, imeytynyt maahan, haluamme tai emme. Se on imeytynyt meidän muistiimme, meihin itseemme”, kuvaa Jan Błoński elämää holokaustin tapahtumapaikalla, valtavalla juutalaisella hautausmaalla, joka Puola on.
Esittelyssä lisäksi muun muassa puolalaista nykyelokuvaa sekä Juhani Karilan ennestään julkaisematon novelli – suomeksi ja puolaksi. Numeron kansikuvataiteilija on katutaiteestaan kansainvälisesti tunnettu Otecki.