Kertoisitko taustastasi kirjallisuuden parissa? Miksi hakeuduit opiskelemaan kirjallisuustieteitä?
Lapsena luin hyvin paljon kirjoja. Kun hain yläasteelle Anna Tapion kouluun sisäoppilaitokseen, aikaa lukemiselle ei juurikaan jäänyt, kun ympärillä tapahtui kaikkea muuta kiinnostavaa. Äitini teatteri-innostuksen ansiosta olen kuitenkin nuoresta asti käynyt säännöllisesti katsomassa erilaisia esityksiä.
Lukiossa päätin, että haluan opiskelemaan Tampereen yliopistoon. Kun löysin kirjallisuustieteet, tiesin, että sinne minun kuuluu hakea.
Kuvailisin, että kirjallisuus on minulle merkityksien taidetta. Olen aina rakastanut musiikkia, erityisesti laulujen sanoituksia. Miten niin tiiviiseen ja tietyt lainalaisuudet omaavaan muotoon voi ladata niin paljon merkityksiä? Tämä ehkä selittää sen, miksi teen nyt gradututkielmaa musiikin sanataiteen ykköslajista eli (suomi)räpistä. Tarkastelen gradussani suomalaisen underground-räpin vastakertomuksia.
Miksi korkeakouluharjoittelu juuri Särössä kiinnosti sinua?
Kiinnostuin yliopiston aikana vähitellen yhteiskunnallisista asioista. Minulla on tietyllä tavalla kriittinen katsantokanta, ja huomasin itsessäni tarpeen päästä perusuutisten sijaan ”tiedon alkulähteille” ja kuulemaan myös valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. Kuin sattuman kaupalla ystäväni esitteli minulle Särön Hyvät aikeet -numeroa, ja kiinnostuin heti Särön rohkeudesta. Erityisesti Linda Hartin ja Tero Tähtisen esseet kyseisessä numerossa tuntuivat käsittelevän sellaisia teemoja, joista olin aistinut muuten lähes vaiettavan. Sisälläni syntyi samanlainen palo kuin silloin, kun tiesin haluavani opiskelemaan kirjallisuustieteitä. Aikaisempien kokemuksieni perusteella siihen paloon on kannattanut luottaa.
Mitä harjoittelusi on pitänyt sisällään?
Säröllä olen keskittynyt markkinointiin. Olen suunnitellut ja toteuttanut Särön irtonumeroiden ja Säröttären kirjojen sekä tapahtumien, kuten keväällä järjestetyn fiktion kirjoittamisen kurssin markkinointia. Haastattelin kirjailija Alexandra Salmelaa kirjoittajakurssiin liittyen. Olen myös hoitanut juoksevia asioita: ottanut yhteyttä Slovakian ja Liettuan kirjainstituutteihin, haalinut yhteistyökumppaneita Särö Open Micille, ollut kirjamyyjänä Elävän kirjallisuuden festivaalilla ja Säröpuodissa sekä julkaissut somepostauksia. Myös somessa vilahdelleet lyhytvideot ovat minun käsialaani.
Reuna-kustantamolla pääsin tutustumaan kustannustoimittamisen maailmaan. Luin ja arvioin kustantamolle tarjottuja käsikirjoituksia, ja aloitin yhden kirjan editoimisen.
Millaisena näet mediakentän tällä hetkellä ja kulttuurilehtien roolin siinä?
Mediakenttä on erittäin suuressa murroksessa, se on hajonnut podcasteiksi ja muiksi pienmedioiksi. On mahdotonta ennustaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Aiemmin tietoisuuteni Säröstä ja muista kulttuurilehdistä on ollut hävettävän pieni, mutta tällä hetkellä näen, että kulttuurilehdillä on aivan valtava potentiaali nousta ihmisten tietoisuuteen uudella tavalla.
Jokaisella lehdellä on tietysti oma agenda ja tarkoitus, mutta parhaimmillaan kulttuurilehdet voivat tuoda jotain uutta ihmisten ajatteluun valitsemastaan näkökulmasta. Särössä näen rohkeuden ja halun tuoda keskusteluun näkökulmia, joita muualta ei välttämättä löydä.
Millaisia havaintoja sinulle on tullut työelämästä kirjallisuusalalla harjoittelun pohjalta?
Harjoittelu on ollut minulle hyvin silmiä avaava. Kirjallisuus- tai kulttuurialan työkokemusta minulla ei ollut ennestään, joten kaikki harjoittelun tarjoamat kokemukset työelämästä ovat olleet uusia. Yleisesti ottaen olen huomannut, että kulttuurialalla on koko ajan monta rautaa tulessa. On inspiroivaa, kuinka satunnaisesta villistä ideasta saattaa syntyä jotain konkreettista.
Tavallaan harjoittelu vastasi odotuksiani. Olen päässyt hyödyntämään taitoja, joita minulla on ollut jo ennestään, sekä oppimaan paljon uutta. Ehkä nimenomaan se ”uusi” on ollut yllättävää ja inspiroivaa, jopa parempaakin kuin olin osannut odottaa.
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
Haastattelun vaikein kysymys. Lähitulevaisuuden tavoitteenani on saada pro gradu -tutkielmani valmiiksi. Mitä sen jälkeen tapahtuu, en tiedä, mutta olen oppinut luottamaan, että elämä johtaa minut juuri sinne, minne pitääkin.