Mark Mallon:
Berliinin residenssin sisustusurakka alkaa olla päätöksessään. Aikamoista meininkiähän se on kanniskella ympäri kaupunkia päivät pääskytysten hyllyjä, mattoja, sänkyjä, lusikoita jne kirppareilta, lahjoittajien kodeista, antiikkikaupoista mutta ennen kaikkea Ikeasta Koloniestrasse 31:n neljänteen kerrokseen.
Onko tämä nyt sitä oikeaa elämää, kun saa kolmen päivän sisällä viettää 20 tuntia Ikeassa sänkyjä hahmotellen ja patjoja koetellen, niin väsyneenä että taju meinaa lähteä? Vaikea sanoa, mutta pakko todeta fakta, että lompakosta livahti maailmalle parin viikon sisällä viisi tonnia! Vieläpä hennoin siivin.
Residenssiurakan päätösvaihetta kruunasi elämäni ensimmäinen kaasusoppari (GASAG) ja elämäni eka sähkösoppari (Vattenfall).
Berliini vaikuttaa päivä päivältä ihanammalta paikalta. Näin auttavaisia ihmisiä ihmisiä en ole samassa rykelmässä juuri koskaan tavannut. Talon talkkari on aina tavoitettavissa, hoitaa hommat melko aina pikaisesti, iranilainen hammaslääkäri suostuu korjaamaan hampaani velaksi (unohdin EU-Kela-korttini ja matkavakuutusasiakirjat Suomeen, eikä minulla ollut esittää edes henkkareita), ja sanoi, että hän joskus lähettää laskun, ja voin maksaa sen jos haluan. Jos en maksa, joudun tarjoamaan hänelle kahvit jos joskus vaikka Suomessa tavataan.
Hammaslääkärini, Jalil Mosanen, kertoi hammasta poratessaan lukeneensa viikkolehdestä, että suomalaiset ovat maailman vähiten korruptoitunut kansaa. Pora ja imupilli suussa oli vaikea väittää vastaan.
Hyvää Juhannusta sinulle, blogin lukija, ja rakkaalle Suomi-neidolle! Muistakaahan imeä ruohon kortta laiturin alla!