Seija Kerttula:
Britteinsaarilla kärvistellään kylmässä niin, että uudet ajatukset jäätyvät alkuunsa. On siis pöllittävä jotain valmiiksi ajateltua.
Turvaudun stumbleupon-sivustoon, joka heittää minut satunnaiselle kiinnostavalle sivulle. Otan aiheeksi kirjat. Ensimmäiseksi tulevat tarkat kuvilla varustetut ohjeet siihen, miten kirjan saa ontoksi. Vaikuttaa bibliofiilistä brutaalilta.
Napsautan taas Stumble-painiketta. Seuraa kirjoista tehtyä taidetta. Kaunista, mutta edelleen hieman julmanoloista. Uusi napsautus. Kuvitettu herttainen satu, karhu halusikin vain rakkautta. Napsautan taas. Viisauksia tunnettujen henkilöiden suusta. Pysähdyn niihin.
Olen aina tuntenut vetoa aforismeihin. On kuin niissä tiivistyisi musertavasti ylimaallinen elämänkokemus ja viisaus. Tulee valaistunut olo: tämä on totta, näin on. Mutta miten sen kaiken saisi pidettyä muistissa?
Kansanviisaudet ovat jotenkin käytäntöön liittyviä, ne tulevat mieleen eri tilanteissa, ja niitä jopa yrittää siirtää seuraavalle sukupolvelle toistelemalla ja vailla näkyvää menestystä niin kuin ne on itsekin saanut. Kuten ”vie mennessäsi, tuo tullessasi”.
Sen sijaan aforismit ovat filosofisempia ja hyppäävät tarkastelemaan asioita totunnaisen ulkopuolelta. Eikä kukaan toistele niitä, vaikka se voisi olla ihan hyödyllistä. Mahatma Gandhi sanoi:
”Puhu vain, jos se parantaa hiljaisuutta.”
”Silmä silmästä tekee maailman sokeaksi.”
”Rauhaan ei ole tietä, rauha on tie.”
Mark Twain vuorostaan totesi:
”En pelkää kuolemaa. Olin ennen syntymääni kuollut miljardeja vuosia, eikä se ollut yhtään epämukavaa.”
Aforismitkin kuuluvat kirjallisuuteen, vaikka tuntuvat hieman uhanalaisilta. Miten uusia kunnon aforismeja voi edes luoda? Se ei taida olla aivan helppoa. Tai edes suosittua. Sarkastinen ja usein melko katkeran oloinen aforisti-toisinajattelija Erno Paasilinna luonnehti:
”Aforismi on lauseitten erakko, yksinäinen piru, aivan epäsosiaalinen olento.”
Löydän lainauksen Suomen aforismiyhdistyksen blogista. Toistellaankohan yhdistyksen kokouksissa aforismeja? Näen blogista myös, että Oriveden opistolla pidetään aforismipaja heinäkuussa. Eli niitä tulee lisää. Lentävä lause ei olekaan kuolemassa, ainakaan Suomessa. Jonain lämpimämpänä päivänä tiivistän vielä omani, viisaan ja syvällisen. Nyt mieleen tulee vain yksi:
”Jos otat käyttöön keskuslämmityksen, älä käytä patterien sijoitteluun mielikuvitusta, vaan katso, missä ne ovat asiantuntijamaissa. Tai edes naapurimaassa. Siis ikkunan alla.”