Tiedättehän pikkupaketin? Se on vähän kirjettä isompi postilähetys, jonka Posti sanoo kantavansa perille 2–3 vuorokaudessa. Sen lähettäminen maksaa enemmän kuin kirjeen, mutta selvästi vähemmän kuin postipaketin. Siksi pikkupaketti on kätevä tapa postittaa esimerkiksi ohut kirja, ja tästä syystä me kustantajat käytämme sitä usein.
Postilla on yrittäjiä varten SmartShip-nettipalvelu. Paketin päälle tulostetaan osoitelappu ja paketti lappuineen viedään Postin toimipisteeseen. Lähetyksen matkaa voi seurata netistä.
Elokuun lopussa lähetin useamman pikkupaketin, ja syyskuun puolessa välissä havahduin tarkistamaan niiden tilanteen. Yksi vastaanottajista nimittäin kiitti viestissään ”tänään tulleesta postista”. Pikkupaketin saapuminen hänelle oli kestänyt tasan kaksi viikkoa.
Postin nettipalvelun mukaan näistä 2–3 vuorokaudessa jaettavista pikkupaketeista moni näkyi saapuneen perille, osa jopa parin päivän kuluttua lähettämisestä, mutta muutama oli yhä syysmatkalla jossain päin Suomea. Yksi lähetys oli saapunut Postin toimipisteeseen noudettavaksi, koska tässä paketissa sattui olemaan postilokero-osoite eikä katuosoitetta. Muutaman päivän päästä tuo noudettavaksi merkitty lähetys palautui minulle, koska vastaanottaja ei ollut saanut Postin lähettämää saapumisilmoitusta. En tiedä, mihin osoitteeseen saapumisilmoitus oli lähetetty.
Arvaatteko, kuka maksaa lähetetyn saapumisilmoituksen ja paketin palauttamisen?
No, tietenkin minä.
Epävarmaa seurantaa
Yksi syy postin hitaaseen kulkuun tämän vuoden elo–syyskuun vaihteessa oli Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n lakko, joka hidasti Postin lajittelukeskusten toimintaa pari päivää. Lakko oli vastalause Postin suunnitelmille siirtää tuhansia työntekijöitä toisen työehtosopimuksen piiriin, eli suomeksi sanottuna vastalause suunnitelmille pienentää huomattavasti tuhansien postilaisten palkkaa.
(Jos ette huomanneet, pienimmät postimaksut nousivat elokuun lopussa. Vastavuoroisesti painavien kirjeiden postimaksut laskivat, mutta se on laiha lohtu: painavia kirjeitä ei juuri kukaan lähetä, sillä ne on kannattanut jo vuosia lähettää pakettina.)
En kuitenkaan usko lakon selittävän kaikkea. Hitaus, epävarmuus ja omituiset asiat ovat yleistyneet kiihtyvällä vauhdilla Postin toiminnassa koko sen 15 vuoden ajan, kun olen kustantanut kirjoja ja postittanut niitä.
Viime vuonna kirjeenä lähettämistäni kirjoista katosi noin kaksikymmentä. Muutamien perään kyselin Postista, mutta kysely oli kuin lasin raapimista.
Jos postilähetyksellä ei ole seurantatietoja, sitä ei voi seurata, enkä voi todistaa, että olisin ylipäätään mitään lähettänytkään. On siis oma vikani, että menetin kirjoja muutaman sadan euron edestä. Tästä syystä en lähetä kirjoja enää tavallisena kirjeenä, vaikka se olisi kustannustehokkainta.
Pikkupaketissa on niin sanottu ”kevytseuranta”, joka muistuttaa tavallista seurantaa: lähetys kirjataan Postin järjestelmään, ja sen matkaa lajittelusta jakeluun ja perille asti voi seurata netistä. Paitsi ettei aina, koska ”kevytseuranta” ei velvoita itse Postia seuraamaan lähetystä tarkasti. Sen verran täytyy kuitenkin Postia kehua, että vaikka nettiseurannassa lukisi ”matkalla”, lähetys voi silti olla jo perillä. Vai oliko tämä kehu?
Kirjallisuuden Finlandia-palkintoa tai mitään muutakaan palkintoa Robustos-kustantamoni ei enää tavoittele lähettämällä kirjoja kirjeenä tai edes pikkupakettina. Finlandia-kisan järjestävä Kirjasäätiö on tullut samaan johtopäätökseen. Osallistumisohjeissa tähdennetään, että kirjat on toimitettava esiraatilaisille heidän antamiinsa osoitteisiin perille asti.
Ratkaisu on pikapaketti. Sitä Posti seuraa kaikkein tarkimmin, mutta se on myös kallein vaihtoehto.
Kaikkien yhteinen ongelma
Jos olette ihmetelleet, miksi suomalaisten yritysten nettikauppa on vähäistä, osavastaus löytyy Postin toiminnasta ja hinnoittelusta. Etenkin pienelle yrittäjälle Posti on – tai se voisi olla – tärkeä kumppani. Verkkokaupan merkitys kasvaa kaiken aikaa, eli toimiva verkkokauppa on yhä useammalle yhtiölle toiminnan edellytys. Kukaan asiakas ei ole niin pitkämielinen, että jaksaisi kovin pitkään ymmärtää takkuilevaa toimintaa vain siksi, että Postilla on taas vaikea päivä.
Jos Posti ei toimi, bisnes ei toimi. Jos suomalaisen yrityksen bisnes ei toimi, Suomi ei toimi.
Kun tilaan Saksasta laatikollisen tavaraa, parin kilon paketti tulee muutamassa päivässä ovestani sisään 2,90 eurolla. Jos sama paketti kulkee toiseen suuntaan, halvin listahinta on 46,90 euroa. Tietenkin joku sanoo tässä kohtaa, että Suomi on kaukana ja pitkien etäisyyksien maa. Mutta minun karttapallossani Saksa on yhtä kaukana Suomesta kuin Suomi Saksasta.
Posti voisi olla bisneksen vauhdittaja, mutta nyt siitä on tullut jarru. Tällä hetkellä yrittäjän katteet menevät postikuluihin ja työaika lähetysten etsimiseen, asiakkaiden rauhoittelemiseen ja tilattujen tavaroiden lähettämiseen uudelleen.
Ihme kyllä yrittäjien pinna venyy ja kestää. En tunne ainuttakaan yrittäjää, joka ei olisi kyllästynyt ja raivostunut Postin toimintaan. Se ei tosin näy missään. Missä ovat kapina ja kannanotot? Missä on Postin toiminnan muutos?
Niin Postin asiakkaiden manailut kuin Postin lupaukset parantaa palveluaan ovat yhtä tyhjän kanssa, vaikka Postin mokailu koskee käytännössä kaikkia suomalaisia. Ongelma ei jää vain mielipahaan ja muutaman kertakaupan kusemiseen, vaan se näkyy kaikkien kukkarossa, koko tuoteketjun läpi, joka ikinen päivä.
Posti on nakertanut oman kirjabisnekseni kannattavuutta vuosien varrella varovaisesti arvioiden tuhansilla euroilla. Suurelle bisnesyritykselle se ei ole kokonaisuuden kannalta suuri summa, mutta pienelle kustantajalle sillä on valtavan suuri merkitys. Laskujen virheet ja lähetysten edestakaiset matkat ovat arkipäivää.
Asiakas kustantaa sopeuttamistoimet
Taannoin Posti lyhensi pakettien säilytysaikaa toimipisteissään 14 vuorokaudesta 7 vuorokauteen. Perusteluna oli, että jaettavaa postia on niin paljon, että säilytystila loppuu kesken.
Taannoin Posti on myös perustellut hintojen nostoa ja kaikenlaisia muita ”talouden sopeuttamistoimia” sillä, että postin määrä on vähentynyt. Jaettavan kirje- ja korttipostin määrä onkin romahtanut viime vuosina, mutta jaettavien pakettien määrä on kasvanut. Jos jaettavan postin määrää tarkastellaan kuutiometreinä tai kiloina eikä kappalemäärinä, uskon postin määrän kasvaneen viimeisen vuosikymmenen aikana huimasti.
Lapsuudessani Posti oli laitos, joka palveli – sitä arvostettiin ja siihen luotettiin. Myöhemmin opin tuntemaan Postin yrityksenä, joka tuntee suomalaiset ehkä paremmin kuin mikään muu yritys. Sen logistiikkaverkosto ja -osaaminen oli täysin ylivoimaista.
Viime vuosina olen seurannut sellaisen Postin toimintaa, joka raivaa itse itseltään tilaa kilpailijoille ja jonka käyttö maksaa kustantamolleni vuosi vuodelta enemmän ja enemmän, vaikka niin sanotun itsepalvelun määrä postituksessa on moninkertaistunut.
Olen surullinen ja pettynyt Postin asiakas. Toivon yritykseni, muiden yrittäjien, asiakkaiden ja Postin itsensä puolesta, että muutaman vuoden päästä tilanne on toinen.