Teemu Helle:
Lyhyt ja oikeastaan yksinkertainen kysymys. Ja siihen voi vastata näinkin lyhyesti ja yksinkertaisesti: jo pelkästään siksi, että on olemassa sellainen runoteos kuin Pääskynen ja lepakko (Otava 2009), jonka on kirjoittanut Pauliina Haasjoki. Vielä tiivistetymmin: Runoutta kannattaa lukea, koska mainitsemastani teoksesta löytyy Äärimmäisyydet-niminen runosarja. Kolme runoa. Kolme huomiota niistä, yksi kustakin.
1. Pienin mahdollinen eli RYTMI
”Koskaan ei olisi ollut mitään. / Universumi olisi pimeä ja piirteetön. // Vain pienet maailmat olisivat mahdollisia / mutta eivät nekään, ne heti sammuisivat.”
2. Suurin mahdollinen eli LIIKE
”Me olisimme he olisivat ottaneet / ja poimineet, viisi/kuusi-ulotteiset suvereenit / tai varmasti vielä suvereenimmat siirrelleet // sormillaan, jos niitä sanotaan sormiksi, / meitä ajan paikasta toiseen kyllästyneinä, / koska kaikki tapahtui/tapahtuu jo / koko ajan/paikan. Koska kaikki ulottuvuudet // yhä ja nyt.”
3. Miten on eli HARSOMAINEN, HARRAS KAUNEUS
”Keskustassa istuu koira joka tietää sanan / eikä sano sitä, // koiran pään päällä istuu lintu. // Kuuluu huilumusiikkia, jos tahdot.”