Sanomalehtien ja ylipäätänsä painetun median kritiikkiosastoilla on perusteltuna käytäntönä kohdella kaunokirjallisuuden esikoisteoksia varsin hellin käsin. Särö sai viime keväänä käsiinsä esikoisrunoteoksen, joka päätyi Ilkeä Guru Kopeloin hampaisiin. Kopeloi kirjoitti kritiikin, jota ainakaan minä en haluaisi saada teoksestani. Kritiikki on negatiivinen, mutta niin yliampuvasti, että siitä kalskahtaa kriitikon itseironia.
Silti olen päätoimittajana moraalisessa ristiriidassa: kirja on esimerkki teoksesta, joka on kiireellä puskettu maailmalle, eikä sillä ehkä edes ole ollut ammattimaista kustannustoimittajaa. Julkaiseminen tuskin tuottaa suurta iloa muille kuin kustantajalle, joka on ostattanut kirjaa kirjoittajalleen parin tuhannen euron arvosta. Summa ei ole aivan hatusta vedetty, koska Guru tiedusteli kustantajalta vastaavan tuotteen keskimääräisiä hintoja.
Keskeneräisten teosten julkaiseminen kääntyy kirjoittajaa vastaan, se on varmaa. Kopeloin kirjoitus on juuri taitossa, joten kyllä se Särön kautta sinne maailmalle ampaisee. Paha palaute kirpaisee hetken, mutta pidemmän päälle siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Myönnän, että asiallinen kritiikki voisi olla hyödyllisempi, mutta koska Säröllä ei ole oikeaa kritiikkiosastoa, teos olisi ainakin Särössä jäänyt kokonaan huomiotta. Joten ehkä Kopeloi on sittenkin hyvällä asialla.
Mark