Tanssiva karhu- ja Kääntäjäkarhu-runopalkinnot jaettiin Helsingissä Tekstin Talossa torstaina 31.10.2024. Tanssiva karhu myönnettiin Veera Antsalolle kirjasta Nimettömästä (Teos) ja Kääntäjäkarhu Tarja Härköselle João Luís Barreto Guimarãesin teoksen Välimeri (Enostone) suomennoksesta.
Runouden pyrkimys on olla olemassa ja jatkua
Raati, jonka puheenjohtajana toimi tänä vuonna esseisti Ville-Juhani Sutinen ja muina jäseninä runoilija Daniil Kozlov, kirjailija Anna Elina Isoaro sekä suomentaja Jaana Nikula, luonnehti Antsalon teosta seuraavasti:
”Luontosuhdetta ja ekokatastrofia tarkasteleva runokirja, jossa on kuitenkin traagisen lohdullista, inhimillistä huumoria. Antsalolle Luonto on olio, joka järjestää draamaa ja jonka kanssa on mahdotonta solmia sopimuksia. Posthumanismi ja ekokritiikki ovat monen tämän päivän taiteilijan työssä peruseetoksia, mutta Nimettömästä löytää niihin tuoreen otteen ilman paatosta tai saarnaamista. Runsas teos levittäytyy moniaalle niin kuin runojen kurittomat kasvit, mutta on samalla hallittu ja taidokkaasti viimeistelty kokonaisuus. Iloitteleva ja arjen läpäisevä, surrealistinenkin ote ohjaa lukijaa kohti tuntematonta. Nimettömästä osoittaa, että haastavia aiheita voi käsitellä runouden keinoin niin, että niihin avautuu uudenlaisia näkökulmia. Kirja, jota meidän aikamme tarvitsee.”
Särö kysyi Veera Antsalon näkemystä siitä, miten Nimettömästä vertautuu hänen aiempaan tuotantoonsa.
Sanoma on palkitussa kirjassa runoilijan mukaan suhteellisen samanlainen kuin hänen aiemmissa teoksissaan. ”Ajattelen oikeastaan kaikkia teoksiani yhden kokonaisuuden osina. Olen pyytänyt graafista suunnittelijaa pitämään kirjojeni ulkoasun sarjallisena ja samankaltaisena, ja sarjallisuuteen viittaa myös jokaisen kirjan omistus.”
Antsalo pohtii, että kenties runouden ainoa pyrkimys onkin olla olemassa ja jatkua. ”Runous muotoutuu ja hahmottelee itseään uusiksi ja etsii itselleen uusia puitteita, uusia tapoja olla, mutta ehkä siinä jokin säilyy aina samana, runoudellisuutena, vaikka ihmisenkin onkin vaikea tietää, mikä tai mitä tämä runoudellisuus täsmällisesti on. Miksi haluamme nimittää joitakin asioita tai tekstuaalisuuksia runoudeksi ja toisia emme? Ehkä runous on vähän niin kuin leivänjuuri, josta syntyy aina uusi leipä?”
”Runous vaikuttaa resonoimalla kuulijassa tai lukijassa siten, että hänen ytimensä pysyy kunnossa eikä nukahda”, Antsalo luonnehtii.
Suomentaminen on runon sisäistämistä ja välittäjänä toimimista
Kääntäjäkarhu myönnettiin puolestaan Tarja Härköselle João Luís Barreto Guimarãesin runokokoelman Välimeri suomennoksesta. Raati luonnehti teosta seuraavalla tavalla:
”Elegantti, jopa klassinen runomatka Välimeren historiaan ja nykypäivään ja meren moniin ulottuvuuksiin. Hienostunut soljuvuus säilyy teoksen alusta loppuun saakka. Härkösen huolellisen tyylikäs käännös painottaa kirjan puntaroitua sisältöä ja muotoa. Välimeren suomennoksessa toteutuu kääntämisen perimmäinen maksiimi siitä, että alkuteos sisäistetään ja ilmaistaan sama toisella kielellä sen sijaan, että käännettäisiin sisältö suoraan. On myös arvostettavaa, että vielä uskalletaan suomentaa ja julkaista yksittäisiä runokokoelmia mietittyine rakenteineen, ei pelkästään koottuja ja valittuja runoja.”
Välimeri onkin ensimmäinen portugalilainen runokokoelma, joka on suomennettu kokonaisuudessaan. Härkönen kertoo Särölle ryhtyneensä suomentamaan juuri Välimerta muun muassa siksi, että sen englanninnos voitti Willow Run -runopalkinnon vuonna 2020.
Työskentely Guimarãesin teoksen parissa oli Härköselle miellyttävää. Jos hän ei ollut varma, mitä runoilija vaikkapa jollakin säeparilla haki, pystyi hän kysymään asiasta suoraan runoilijalta itseltään. Ilmeisen hyvin toimiva yhteistyö on saamassa myös jatkoa: Ensi syksynä on määrä ilmestyä toinen Härkösen suomentama Guimarãesin kokoelma, Nómada (”nomadi”).
Härkönen kertoo olevansa kaikkien kääntämiensä kirjoittajien kanssa tiiviisti tekemisissä, ja melkeinpä jokaisen hän on myös tavannut. ”Kääntäjiähän pidetään välittäjinä”, Härkönen sanoo. ”Kun tunnen nämä ihmiset henkilökohtaisesti, olen vielä suuremmissa määrin välittäjä kahden kulttuurin välillä.”
Runouspalkinnon juhlavuosi
Aiemmin Kääntäjäkarhu jaettiin ilman ehdokasasettelua, mutta nyt jo toisen kerran peräkkäin palkinnon saajaksi oli ehdolla kolme suomentajaa.
Tanssiva karhu- ja Kääntäjäkarhu-runouspalkinnot ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa samansuuruiset, 4 000 €. Palkintosumma tulee Kopiostolta kansallisista varoista, jotka on tarkoitettu kotimaisten luovan alan hankkeiden edistämiseen.
30 vuotta täyttävä perinne alkoi Ylen kulttuuritoimittaja Juha Virkkusen ideasta vuonna 1994. Palkinnot on vuodesta 2023 alkaen jakanut tätä tarkoitusta varten perustettu Runousyhdistys Karhu.
