Hyvät lukijat,
Heti aluksi tärkein asia: vuoden 2025 viimeisen Särön ilmestyminen viivästyy parilla kuukaudella. Haluan tässä vuodenvaihteen tervehdyksessäni avata myöhästymisen syytä, koska selityksen myötä avautuu kurkistusaukko Särön ja sen ylläpitämän Särötär-kustantamon sisäisen maailman tuuliin – ja tuleviin muutoksiin.
Kohtapuoliin päättyvä vuosi 2025 oli Särön 19-vuotisen historian jännittävimpiä, ellei jopa karmeimpia, mutta lopulta hyvinkin vapauttava. Vuosi alkoi EU:n Creative Europe -avustusohjelman tukihakemuksen laatimisella. Vuonna 2026 käynnistyväksi aiotun hankkeen tarkoituksena oli käännättää ja levittää itäisen ja keskisen Euroopan maista kaunokirjallisuutta ja esseistiikkaa suomalaiselle yleisölle seuraavien kolmen vuoden ajan. Hankkeeseen sisältyi myös ukrainankielisten kirjojen kuljettaminen Ukrainasta Suomeen sotaa paenneille lapsille ja aikuisille. Kuljettajiksi olivat lupautuneet kaksi porvoolaista, kirjallisuushenkistä, Ukrainassa työskentelevää humanitaarista miinanraivaajaa.
Säröttären linjaan sopivaa tiivistä, kaunista ja puhuttelevaa kirjallisuutta valikoitui muun muassa Romaniasta, Liettuasta, Puolasta ja Slovakiasta.
Yhden aiemman EU-hakemuksen tehneenä tiesin jo etukäteen, että se olisi tavallisen hakemuksen työmäärältään monikymmenkertaisesti ylittävä työsarka, mutta riski otettiin, koska kannustusta hakemuksen tekemiseen tuli paitsi Särön lähipiiristä myös EU:n Suomen tukipisteestä: ystävälliset virkailijat povasivat Säröttärelle erinomaisia menestymismahdollisuuksia haussa, koska milläpä muulla kustantajalla Suomessa olisi hallinnassaan kirjallisuuslehti, oma klubitila julkistamistilaisuuksia varten, saati kirjallisuudenlevittäjiksi halukkaita miinanraivaajia verkostossaan – ja suunnitelmissaan kirjamessujen järjestäminen.
Hakemuksen hyväksymismahdollisuuksien parantamiseksi virastossa suositeltiin, että kirjoja julkaisevan yhdistyksemme tulisi kirjata hallinnointikuluihin ”riittävän suuri summa”, koska liian pienet hallinnointikulut antavat epäuskottavan vaikutelman. Mikäs siinä – taustatyöstä ei olla aiemmin paljonkaan voitu Särön tekijöille maksaa.
Talven edetessä Särön työryhmä teki alustavia ja sitovia sopimuksia kääntäjien ja ulkomaisia kustantamoita edustavien agentuurien kanssa, ja Ukrainasta tuotavien kirjojen jakelusta neuvoteltiin ukrainalaisia Suomessa edustavien paikallisyhdistysten kanssa. EU-hakemuksen lomakkeita täyteltiin englanniksi – kahden, ajoittain kolmenkin ihmisen voimin kahden ja puolen kuukauden ajan, monia iltoja ja viikonloppuja myöten.
Säröläisten ydintyöhön, kulttuurilehden kokoamiseen, ei hakemuksen laatimisen ohessa riittänyt resursseja, kuten ei työn alla olevien kirjojen kustannustoimittamiseenkaan. EU-hakemuksen jättämisen jälkeen olivat vuorossa monet muut hakemukset, joiden jättämisen jälkeen toimitus siirtyi myöhässä olevan lehden pariin. 160-sivuisen numeron siirryttyä heinäkuun alussa painoon oli levähtämisen aika, mutta raukenevaa tunnelmaa rikkoi Särön toimistoa verellään tahrinut, paikkoja hajottanut murtomies.
Heinäkuu oli käänteentekevä vaihe Särölle positiivisessakin mielessä: alkoi lehden ja kustantamon aktiivinen kiertuevaihe. Uudenmaan ja Kymenlaakson alueella Säröä ja Säröttären julkaisemia kirjoja myytiin eri festivaaleilla ja kirjallisuustapahtumissa sen verran hyvin, että niskaan hengittävä taloudellinen kauhu saatiin tainnutettua toistaiseksi.
Taustatiedoksi: Suomalaisen kirjakaupan hyllyihin ei Olga Tokarczukin Anna In maailman hautakammioissa -romaanilla ole asiaa, vaikka kirja on nobelistin kirjoittama ja Suomessa Tähtifantasia-palkittu. Otavan kirjojen ohessa maamme suurin kirjakauppaketju priorisoi kiinalaista, no, krääsää. Pärjätäkseen kirjamarkkinoilla Säröttärellä ja monella muulla toimijalla ei siten ole jatkuvuutensa turvaamiseksi muita vaihtoehtoja kuin suoramyynti – Rosebudin kirjakauppojen lisäksi.
Elokuussa EU-virastosta Brysselistä saatiin tieto, että Säröttären tukihakemus on hylätty – huolimatta siitä, että se sisällöltään ja strategialtaan ylitti reilusti minimivaatimukset. Yhtenä hylkäysperusteena olivat liian suuriksi budjetoidut hallinnointikulut. Pienemmiksi ne tosin olisivat jääneet, ellei niiden kasvattamiseen oltaisi samasta suunnasta hakemuksen laatimisen alkuvaiheessa kehotettu.
Onneksi ilmat olivat lämpöiset ja uimaranta lähellä. Tuntikausien uiminen porvoolaisessa synkeän mustassa Tervajärvessä ehkäisi ahdistusta kasvamasta järjettömälle tasolle. Uidessa kirkastui ymmärrys siitä, miksi monet kulttuuritoimijat eivät halua koskea EU-projekteihin pitkällä tikullakaan. Mikäli hakemuksen tekemiseen käytetty aika muutettaisiin rahaksi, menetys olisi Särölle 13 000 euron luokkaa. Niillä resursseilla oltaisiin tehty Särössä vaikka mitä hyödyllistä. Jotain iloa ja kannattavaa hakuprosessi kuitenkin tuotti, kuten uusien yhteyksien rakentuminen eurooppalaisiin kustantajiin, agentuureihin ja kirjailijoihin. Osan hakuprosessiin sisältyneistä kirjoista Särötär julkaiseekin Suomen Kulttuurirahaston, Slovakian kirjallisuuskeskuksen ja FILIn tuella.
Tuskallisessa talousalhossa ja seinää vasten ajautumisessa oli sekin hyvä puoli, että markkinoinnin ja myynnin opettelu toteutui mitä tehokkaimmalla tavalla: kantapään kautta ja ase ohimolla. Mikäli kassaan ei vuoden 2025 aikana olisi tullut myyntituloja, Särön päivänvalo olisi luultavasti himmentynyt ennen kevään 2026 tuloa, jolloin Särön syntymästä tulee kuluneeksi 20 vuotta.
Moneen muuhun kulttuurimediaan verrattuna Särön etuna ovat painotuotteet, jotka on ihmisten välisessä kohtaamisessa helpompi muuttaa rahaksi kuin pelkät digitaaliset aineistot. Myynnillä pystyttiin pelastamaan Särölle toinen tärkeä fyysinen asia: Helsinginkadun kulttuurisalonki Välitila toimistoineen ja kirjavarastoineen. Nöyrä kiitos siis kaikille kirjallisuudennälkäisille ihmisille, jotka Pyhtäällä, Myllykoskella, Loviisassa, Kellokoskella ja muilla paikkakunnilla olivat tiskillämme asioineet. Ilman teitä ei näitä rivejä nyt kirjoitettaisi.
Vielä pari sanaa taloudellisen ahdingon suomista pienistä mutta mittaamattoman tärkeistä ilon kipinöistä: Särön tekijöistä kukaan, ei tietääkseni edes lehdelle satunnaisesti kirjoittava, ole osoittanut aikeita poistua kyydistämme, vaikka synkeät karikot aluksemme pohjaa menneen syksyn edetessä jo hipoivat.
Faktiset huolet eivät luottamuksen ja henkisen tuen osoituksesta huolimatta kaikonneet. Jos toimiston vuokraan ja painokuluihin ei olisi riittänyt rahaa, toiminta olisi alkanut kokonaisuudessaan olla kaatumisvaarassa. Särön ylläpitämä, kirjailijoiden ja journalistien suosima residenssi Saksassa olisi nousseiden kustannusten vuoksi myös uhanalainen.
Lokakuun alussa kustantamomme ja lehden toimituksen palkansaanti loppui kokonaan, eikä tilanne tietenkään erityisesti naurattanut, koska sukanvarteen ei ollut pienistä aiemmistakaan tuloista juuri mitään laitettavaa. Ruokakauppojen punalappuiset aletuotteet pelastivat nälältä.
Kuun jälkipuoliskolla taivaanrannassa kirkastui: Helsingin kirjamessuilla europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen ojensi Särölle laatulehtipalkinnon kukkakimpun muodossa. Kiitosta tuli lehden visuaalisesta ja journalistisesta toteutuksesta.
Palkintokukkia ei voitu muuttaa ruoaksi, mutta niillä saatiin mitä ilmeisimmin pyyhittyä sivuun sivuääniä, jotka puolijulkisesti vihjailivat Särön sisältävän joko kommunistisia tai äärioikeistolaisia piiloviestejä. Pieni pyyntö jatkoa ajatellen: mikäli joku havaitsee Särön journalismissa tai kirjoissa jotain epäilyttävää tai häiritsevää, toimitus kiittää eritellystä, asiallisesti argumentoidusta palautteesta. Lukijoilla on aina myös mahdollisuus tehdä sisällöstä kantelu Julkisen sanan neuvostoon.
Joulukuun alussa tapahtui suuri, iloinen käänne: Koneen Säätiö myönsi kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särölle kolmivuotisen, yhteensä 150 000 euron suuruisen hankeavustuksen. Täten hankesuunnitelmassa esitetyt, osin jo muutoinkin tähtäimessä olleet tavoitteet näkevät vähitellen päivänvalon: Särön julkaiseminen painettuna ja verkossa (kahtena erillisenä, tosin limittäisenä julkaisuna, kuten ennenkin) ja Säröttären kaunokirjallisen ja esseistisen tuotannon jatkaminen. Särön linjana jatkuu taiteellinen ja journalistinen monipuolisuus, pienellä toisinajattelijuuden korostuksella. Toisinajattelijuus tarkoittaa Särölle asioiden juuriin pureutumista sekä syiden ja seurausten tarkkasilmäistä, pelotonta erittelyä.
Lehdessä ja kirjoissa ammennetaan jatkossakin keskisestä ja itäisestä Euroopasta, toki Suomen ja muunkin maailman ohessa. Huoliteltu ja älykkäästi käytetty suomen kieli säilyy julkaisutoimintamme kärkimotiivina.
Koneen Säätiön avustuksen myötä varmistuvat jatkossa myös Oder-residenssin toiminta ja kulttuurisalonki Välitilan pienoispaneelikeskustelut yhteiskunnallisten ja taiteellisten aiheiden tiimoilta. Keskusteluja voidaankin nyt järjestää säännöllisemmin, ja ideoita aiheista otetaan mielellään vastaan. Mainittakoon, että missään muualla en ole kohdannut niin rauhallista ja sivistävää poliittisesti eri laidoilla olevien ihmisten välistä vuoropuhelua kuin Yhteisöllisyyden manifestin julkistamistilaisuudessa äskettäin marraskuussa. Verkkokeskusteluissa sellaista ei voi kuvitellakaan. Siksi Särö jatkaa älyllisen ja tunteellisen toiminnan edistämistä ensisijaisesti verkon ulkopuolella fyysisessä maailmassa.
Tähän liittyen vireillä on myös uusi hanke: kirjamyyntiä harjoittavan kahvilaverkoston kehittäminen pitkin Suomea painotetusti niille paikkakunnille, joissa ei vielä tai enää ole asiallista kirjakauppatoimintaa. Hankkeen tavoitteena on varmistaa laadukkaiden kirjojen ja kenties joidenkin kulttuurilehtien hipelöitävyyttä muuallakin kuin väkirikkaassa etelässä – ja samalla turvata hipelöitävien asioiden jatkuvuus.
Harmillisena sokerina tervehdykseni lopuksi: Särön kasvaneen myynnin seurauksena suosituimmat numerot (Puolan aika, Hyvät aikeet ja Kuvittele itse) ovat loppumisen partaalla. Sama koskee Olga Tokarczukin novellikokoelmaa Rumpujen kaupunki. Mikäli näitä hamuat itsellesi tai kaverillesi, tee päätöksesi pian. Lehdistä ei oteta uusia painoksia, kirjoista mahdollisesti, mikäli kysyntää ilmenee riittävästi.
Onnea ja voimia alkavaan kevääseen Särön ystäville ja muillekin toivottaen
Mark Mallon