Mark Mallon:
Särö on elänyt muutosten ja uudistavien kolhaisujen aikaa tänä vuonna, ei seesteistä rintamaa vielä ole näköpiirissä. Omaa aikaani on vierähtänyt muun muassa hämärien hommien selvittelyissä, eli tulkoon ensin nämä ikävät uutiset: kesällä Särön Berliinin taiteilijaresidenssissä tehtiin luvaton televisiosarjan nettilataus ja -jako, jonka ansiosta kuukausi on vierähtänyt muun muassa saksalaisten juristien kanssa keskustellessa.
Saksassa filesharing-tapaukset eivät ole hupijuttuja, koska pahimmillaan ne johtavat kymmenien tuhansien eurojen korvausvaatimuksiin, oikeudenkäyntikierteeseen ja jopa vankilaan. Residenssin nettiliittymä on omissa nimissäni, joten olen myös itse viime kädessä vastuussa residenssivieraan teoista, mikäli hän ei korvausvaatimuksia pysty maksamaan. Tällä kerralla tapauksesta selvittiin ilman kymppitonnien suorituksia, mutta stressiä ja työmäärää ei saa korvattua. Särö toimii edelleen pitkälti talkoovoimin.
Aamunkajoista hämäryyttä residenssirintamalle tuo se, että Särö ryhtyy yhteistyöhön Itä-Saksaan, Puolan ja Tšekin rajoille perustetun uuden taiteilijaresidenssin kanssa. Aiheesta lisää jäsen- ja uutiskirjeissämme.
Sitten selkeän hyviä uutisia: Särö ry:n sadan jäsenen raja rikottiin vastikään.
Lisää hyvää: lehdelle tulee uusia tilaajia koko ajan huomattavasti enemmän kuin tilausten lopetuksia.
Lehteä ja residenssiä yhdistävä hyvä uutinen on se, että ympäri Suomea Berliinin saapuvat taiteilijavieraat kasvattavat huimasti myös Särö-lehden verkostoa. Vieraita pitäisi haastatella julkaisuumme paljon enemmän kuin kyetään — nyt vain pari prosenttia vieraista saadaan lehteen mukaan, ja niidenkin kanssa tekee tiukkaa, kun lehden kokoa eikä ilmestymistiheyttä tohtisi kasvattaa. Vielä.
Lisää hyviä uudistuksia: Viime vuonna Säröön astuneet vierailevat päätoimittajat ovat tuoneet paitsi uutta verta Särön suoniin, myös lisää aikaa: työ jakaantuu ja ilmestymistiheys ainakin periaatteessa asettuu siihen mihin pitääkin. Silvia Hosseini päätoimittaa jo toista numeroaan (nyt tekeillä on nuorten Potku-numero – johon ehkä voi vielä tarjota aineistoa, etenkin runoja), ja Jani Vuolteenaho päätoimittaa Ihminen ja Kone -numeroa, johon samaten voi tarjota vielä runoja. Tuskin muuta kuin runoja, koska sivuja lienee lehdellä jo nyt yli 140. Osoitteesta saa lisätietoa.
Särön iloisin kolaus tänä vuonna tapahtui elokuussa Helsingissä ravintola Kolmessa Kaisassa. Vapaamuotoiseen kabinetti-iltaamme saapui kolmisenkymmentä Särön ystävää ja tekijöitä. Uusia kontakteja syntyi myös Särön ulkopuolelle, yksityiseen elämään ja kustannusmaailmaan. Kolmen Kaisan ansiosta Särön kritiikkiosasto sai tarvitsemansa potkun: Marissa Mehr ryhtyi kritiikkivastaavaksemme. Lähettäkää siis, hyvät kritiikkien kirjoittajat, postia Marissalle.
Face to face -tapaamiset kannattavat aina. Vastaavassa tunnelmassa Särö perustettiin kahdeksan vuotta sitten – porvoolaisessa baarissa kulttuuriporukoissa.
Tähän liittyy surullinen henkilökohtainen uutinen. Säröä oli tuolloin mukana perustamassa nykyinen vaimoni Sanna Saastamoinen. Tiemme ovat nyt eroamassa. Sanna on toiminut Särön AD:na, toimitussihteerinä, kuvittajana ja visioijana alusta pitäen. Minä puolestani olen alusta pitäen ollut Särön päätoimittajana. Särön linjaukset ovat monesti syntyneet yhteisen ideoinnin tuloksena. Henkilökohtaisesta erosta huolimatta molemmat haluamme jatkaa Särön toimituksessa. Toivon, että niin tapahtuukin. Mutta uusien kasvojensa ansiosta ja erityisesti vierailevien päätoimittajien ansiosta Särön riippuvuus parivaljakkotyöstämme vähentynee. Särö on kultturilehtien iässä jo lähes aikuinen, vähintään rippikouluiässä. Särö itsenäistyy ja hakeutuu vähitellen itse valitsemaansa seuraan.
Vielä hieman alaikäisenä Särö näyttäytynee seuraavassa kabinetti-illassa loka-marraskuussa Kolmessa Kaisassa. Jos se niin haluaa. Ja jos ei siellä, niin ainakin muussa mediassa, aivan tuota pikaa.
Kuulette Säröstä lähiaikoina lisää hyviä uutisia. Muista vakoilla Säröä facebookissa ja nettisivuillaan ja muualla, missä tuleekaan vastaan.