Äärioikeiston paluu Romanian politiikkaan

Romanian parlamenttiin kaksi vuotta sitten noussut oikeistopopulistinen AUR ajaa nationalistisia ja äärikonservatiivisia tavoitteita. Puolueen äkillinen vaalimenestys oli pitkälti sosiaalisen median taitavan hyödyntämisen ansiota, kirjoittaa populismin tutkija Ionut Chiruta, joka ennustaa AUR:in suosion hiipuvan lähitulevaisuudessa.

Ääriliikkeet palasivat Romanian politiikkaan eräänä sumuisena joulukuun iltana vuonna 2020 viiden vuoden tauon jälkeen, kun parlamenttiin nousi nationalistinen oikeistopuolue AUR1. Vaalitulos katkaisi Romanian pitkän kauden Keski- ja Itä-Euroopan ainoana valtiona, jonka parlamentissa ei ollut radikaalipuolueiden edustajia. Vaikka yleinen huomio näissäkin vaaleissa kiinnittyi pitkälti valtapuolueiden välisiin yhteenottoihin, median laskuistaan pois jättämän AUR:n menestys muodostui kiistakysymykseksi ja herätti monissa hämmennystä. Kaikkia äänestystulos ei kuitenkaan yllättänyt:

”Se oli ollut nähtävissä jo pitkään. En ymmärrä, miksi kaikki olivat aluksi hämmästyneitä”, sanoo Ion, yksi kuudestatoista tätä juttua varten haastatellusta henkilöstä.

Joulukuun 2020 vaaleissa Romanian neljänneksi suurimmaksi puolueeksi kiilannut, vasta vuoden 2019 lopulla perustettu AUR nousi tiedotusvälineissä kuumaksi puheenaiheeksi. Myös puolueen nimi herätti kiinnostusta: lyyriseltä kuulostava ja helposti mieleen jäävä AUR tarkoittaa suomeksi kultaa, ja kulta-aihe toistuu puolueen logossa. Kirjainyhdistelmän taustana oleva Romanian kartta sulkee sisälleen myös Moldovan tasavallan merkkinä siitä, että puolue ajaa maiden yhdistämistä.

AUR:n kaltaisen ääriliikkeen nousu tiedotusvälineiden tarkan katseen alla herätti kysymyksiä siitä, miten tilanteeseen oikein päädyttiin. Toisille, esimerkiksi aiemmin Italiassa majoitusalalla työskennelleelle Olimpia G.:lle, median puolueellisuus oli alusta alkaen selviö:

”Tietenkin asiantuntijat olivat yllättyneitä. Kuka nyt mediaan luottaisi, tarkoitan. Se on poliitikkojen äänitorvi, ja poliitikot suoltavat aina vain sitä samaa [vaalilupauksia].”

Radikaalipuolueen menestyksen ymmärtämiseksi vastauksia alettiin etsiä menneisyydestä. Ääriliikkeiden suosion kasvusta oli ollut nähtävissä merkkejä jo 1990-luvulla, ja poliittisen historian tarkastelun myötä moni oivalsi AUR:n edustavan jotakin jo pitkään hiljaisuudessa orastanutta.

Jälkikommunistinen Romania EU-haaveiden ja nationalismin ristiaallokossa

Romania koki suuren mullistuksen kommunismin kaaduttua vuonna 1989, ja sen romahduksen myötä koittanutta uutta aikakautta leimasi puoluevirkailijoiden nousu. Alkujaan kommunistiselle puolueelle työskennelleet virkailijat, niin kutsutut apparatsikit, olivat kääntäneet takkinsa voidakseen ryöstää valtio-omisteisia yhtiöitä, ja jälkikommunistinen korruptio alkoi varjostaa Romanian politiikkaa.

Tuossa tilanteessa Corneliu Vadim Tudor, kommunistisen puolueen entiseen sisäpiiriin kuulunut taistelunhaluinen älykkö, perusti uuden puolueen. Vuonna 1991 alkunsa saanut Suur-Romania-puolue PRM2 syntyi perustalle, joka väitti taistelevansa korruptiota vastaan.

Ideologisesti vahva PRM esitti kiihkoisänmaallisia lausuntoja ja ajoi kulttuurista eristäytymispolitiikkaa. Johtohahmo Tudorin käsityksen mukaan paluu nationalismiin ja romanialaisuuden juurille suojelisi kommunismin romahtamisen myötä haavoittuvaiseksi muuttunutta valtiota, joka parhaillaan eli demokratian muutosvaihetta. Puolueen ohjelma vetosi odotusten mukaisesti entisen kommunistiajan työläisjoukkoihin, jotka tunsivat, että heiltä oli riistetty kansalaisoikeudet.

”Hänen kaltaistaan ei enää ole”, sanoo bussikuski Cătălin. ”Tudor oli ainoa, joka puhui vallanpitäjille totta. Hän oli niin riemastuttava, kun haukkui televisiossa kaikki.”

Suosiotaan kasvattaneesta PRM:sta tuli vuonna 2000 sosialidemokraattisen puolueen (PSD3) haastaja, ja 1990-luvun kaaokseen väsyneet romanialaiset huomasivat olevansa yhteensovittamattomien intressien ristiriidassa. PRM:n puolueohjelma vetosi kansaan, mutta toisaalta television vaalilähetyksissä näkyi merkkejä siitä, miten vaarallinen Tudor saattoi olla yhteiskunnalle, joka halusi integroitua Euroopan unioniin. Niinpä romanialaiset ensimmäistä kertaa ja jatkumona samankaltaisille toimille valitsivat pienemmän pahan. PSD voitti vaalit, ja Romanian toiveet Nato-jäsenyydestä toteutuivat vuonna 2004.

Valtapuolueiden korruptoituneisuus kariutti tuoreen EU-maan demokratiakehityksen.

Ääriliikkeiden varjo jäi tilapäisesti taka-alalle, ja Natoon liittymisen jälkeen seurasi Romanian siirtymävaihe EU:n jäseneksi. Muutos oli äkillinen ja raju kommunisminjälkeiselle valtiolle, jonka talous oli kuralla ja oikeuslaitos korruptoitunut. Kaikesta huolimatta romanialaisten odotukset olivat korkealla, ja EU-jäsenyydelle nostettiin malja 1.1.2007.

Tulevina vuosina menneisyys palasi vainoamaan Romanian politiikkaa, ja valtapuolueiden korruptoituneisuus kariutti maan demokratiakehityksen. Korruptio koetteli monien demokraattisia ihanteita huolimatta maan ottamista pienistä edistysaskelista, joita olivat esimerkiksi oikeuslaitoksessa EU:iin liittymisen jälkeen tehdyt uudistukset. Mitä enemmän Romanian oikeuslaitos syytti korruptoituneita poliitikkoja, sitä enemmän PSD:n kaltaiset valtapuolueet asettivat kapuloita demokratiakehityksen rattaisiin. Halventavien mediakampanjoiden ja lainsäädännöllisten prosessien avulla oikeusjärjestelmän uudistukset saatiin näyttämään ulkovaltojen hyökkäykseltä Romanian suvereniteettia vastaan. Moniin nuo toimet tehosivat, erityisesti konservatiiveihin.

Valtapuolueet kätkivät harjoittamansa korruption koristeellisen, romanialaisia perinteitä hyödyntävän PR-kaavun alle ja vastustivat sen avulla samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Kampanjan menestys loi jälleen uuden joukon romanialaisia, jotka olivat pettyneet EU:n siirtymäkauteen. Kansan toteutumattomiin unelmiin nojaten uusi, populistinen puolue sai ihmiset hyödyntämään heille tarjoamaansa tarinaa.

Romania koki paluun populismiin toisen kerran vuoden 2012 vaaleissa, kun pettyneiden äänestäjien kasvava joukko nosti parlamenttiin nationalistisia ja sosialistisia arvoja kannattavan PP-DD4:n. Perustamisvuodestaan 2011 vuoteen 2015 toiminut, ideologisesti ontto vasemmistopuolue oli mediamoguli Diaconescun hengentuote. Diaconescun kanavasta OTV:sta tuli salaliittoteorioiden, sensaatiouutisten ja, paradoksaalisesti, nationalismin pesäke.

PRM:n ja PP-DD:n kohtalot sinetöitiin vuonna 2015, kun niiden aikansa eläneeseen retoriikkaan kyllästyneet romanialaiset siirtyivät kohti valtavirtaa. Niinpä Romaniasta tuli viiden vuoden ajaksi ainoa Keski- ja Itä-Euroopan maa, jonka parlamentissa ei ollut radikaalipuoluetta. Aktiivisena aikanaan PRM ja PP-DD olivat kuitenkin onnistuneet säilyttämään äärikonservatiivisen äänestäjäkuntansa, minkä seurauksena niiden kylvämät kansallismielisyyden siemenet tuottivat lopulta satoa ryhmälle, joka oli vielä edeltäjiäänkin äärimmäisempi.

CpF ja paluu perinteisiin perhearvoihin radikalismin keinoin

Konservatiiviset ja populistiset liikkeet kautta maailman saivat uutta pontta vuonna 2016 sekä Donald Trumpin vaalivoiton että brexitin alulle panneen kansanäänestyksen myötä. Romaniassa laaja konservatiiviliike CpF keräsi yhdessä Romanian ortodoksisen kirkon (BOR) kanssa nimiä kansanäänestyksen järjestämiseksi tavoitteenaan muuttaa avioliiton määritelmä perustuslaissa. CpF katsoi, että EU:n liberaali kanta samaa sukupuolta olevien liittoihin tahrasi perinteisen avioliiton. Koalition mukaan perustuslain sanamuodot jättivät lainsäädäntöön aukkoja, jotka uhkasivat perinteistä romanialaista identiteettiä.

Romanian nykyisessä perustuslaissa puhutaan avioliitosta puolisoiden välisenä liittona. CpF ei neutraalia muotoilua hyväksynyt, vaan halusi korvata puolisot sanoilla mies ja nainen. Vuosina 2016–2018 koalitio toimi laajalla alueella: jäsenet matkustivat ortodoksipappien kanssa vakuuttamassa kansalaisia asiastaan, ja iso osa heidän ponnisteluistaan keskittyi maaseudulle. Samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja HLBT-ihmisten oikeuksia vastustaakseen koalitio myös järjesti kymmeniä mielenosoituksia Romanian suurimmissa kaupungeissa ja lisäsi näkyvyyttään marssien avulla. Näissä mielenosoituksissa radikaalitoimijat omaksuivat uusia toimintatapoja: Rautakaartin asuja muistuttaviin synkkiin pukuihin tai perinneasuihin pukeutumalla he hyödynsivät ortodoksista kuvastoa ja rekvisiittaa.

Koalitio sai kuin saikin kerättyä tarpeeksi nimiä kansanäänestystä varten, mutta lopputulos jäi kauas toivotusta. Äänestyspäivänä vaaliuurnilla kävi 19 miljoonasta kansalaisesta tuskin kolme miljoonaa äänestäjää, ja jotkut, 35-vuotias Mihail G. mukaan lukien, pitivät koko kansanäänestystä turhana:

”En vieläkään täysin käsitä, miksi tarvittiin tuo 20 miljoonan euron kansanäänestys, kun rahan olisi voinut käyttää paremminkin… tarvitsemme teitä ja sairaaloita.”

Äänestystarpeen kyseenalaistamisesta huolimatta koalition pyrkimyksillä oli myös kannattajansa, Ion T. heidän joukossaan:

”Olen täysin samaa mieltä heidän [CpF] kanssaan… En halua lasteni kuulevan noista asioista. Romania on ortodoksinen maa.”

Koska äänestysprosentti jäi kahteenkymmeneen, tuloksen pätevyydeksi vaaditun rajan alle, vaalitulos mitätöitiin. Välittömästi sen jälkeen BOR ja muut radikaaliryhmät alkoivat parjata kansalaisjärjestöjä, jotka olivat tukeneet näkyvästi kansanäänestyksen boikotoimista. Kuiske kuului tulevista kostoiskuista.

Kaksi vuotta myöhemmin koalition puheet siirtyivät käytäntöön, ja pinnalle nousi konservatiiviliikkeiden hengentuote AUR.

Joulukuun 2020 vaaleissa AUR:sta tuli Romanian neljänneksi suurin puolue. Menestys oli seurausta AUR:n taitavasta sosiaalisen median hyödyntämisestä ohjelmansa levittämisessä: puolue painotti mediumeissaan avoimesti äärikonservatismia, ortodoksista kirkkoa ja nationalismia ja toisaalta korosti vastustavansa samaa sukupuolta olevien avioliittoa ja gender-ideologiaa. Luomiensa sosiaalisten kuplien sisällä AUR kontrolloi informaatiovirtaa. Kentällä liike kampanjoi koronarajoituksia vastaan ja mainosti kirkon avoimia tilaisuuksia.

Ponnistelut tuottivat tulosta. Maassa, jossa poliitikot eivät perinteisesti käytä hyväkseen sosiaalisen median mahdollisuuksia, AUR oli merkittävä poikkeus. Sen työ kantoi hedelmää ja toi puolueelle 9,1 prosenttia äänistä, jotka tulivat enimmäkseen nuorilta, korkeasti koulutetuilta äänestäjiltä. Helmikuussa 2022 mielipidekyselyt näyttivät puolueelle 22,1 prosentin kannatusta.

Miten AUR onnistui?

AUR:n muuttuvat toimintatavat PR-tempuista väkivaltaisiin mielenosoituksiin

Vuoden 2020 menestyksestään lähtien ideologiassaan oikeistolaisia ja populistisia uskomuksia yhdistelevä AUR alkoi toimia suosionsa kasvattamiseen tähtäävän brändin tavoin. Korruptiota tutkineet toimittajat Oana Despa ja Bianca Albu ovat havainneet yhteyden AUR:n narratiivin pääkohtien ja Venäjän propagandakoneiston viestinnän välillä. Vaikka suoraa yhteyttä ei voidakaan osoittaa, on perusteltua väittää, että AUR:n käyttämä sanasto ja toiminta pelaavat Venäjän pussiin.

Samoin kuin muutkin länsimaiden radikaalipuolueet, joilla on taloudellisia siteitä Venäjään, AUR pyrkii toiminnallaan heikentämään yleisön luottamusta demokraattisiin instituutioihin ja vastustamaan länsimaisia ihanteita. Toiminnan tasolla AUR ottaa mallia ulkomaiden äärioikeistolaisilta ryhmiltä ja testaa sitten niiden metodeja Romaniassa. AUR:n parlamenttiedustajat pääsivät parrasvaloihin huonolla käytöksellä, markkinointitempuilla ja väkivaltaisilla protesteilla. Motiivit toiminnanmuutoksen taustalla olivat selvät: puolueen oli pidettävä itsestään meteliä, sillä sen kohtalo vuoden 2024 vaaleissa riippuu näkyvyydestä.

Aluksi AUR:n kansanedustajat tarjosivat kannattajilleen mahdollisuuden nähdä vilauksen vallasta ilman välikäsiä käyttämällä Facebookin livestriimausta ja keskustelemalla seuraajiensa kanssa suoraan. Useimmat tuo mahdollisuus sai pauloihinsa: esimerkiksi Olimpia G. muistelee, miten paljon nauroi, ”kun he nöyryyttivät korruptoituneita poliitikkoja”. Samalla tavalla AUR pani toimeen PR-temppuja koronarajoituksia vastustaakseen.

Puolueen järjestötaidot muistuttivat monelta osin jalkapallohuligaanien toimintaa; yksi puolueen johtohahmoista, George Simion, on itsekin entinen jalkapalloradikaali. Jotkut AUR:n kärkiehdokkaista jopa käyttäytyivät väkivaltaisesti muita parlamentin jäseniä kohtaan. Tällaiset toimet tulkittiin Facebookissa kostoksi korruptoituneille poliitikoille, jotka nöyryyttivät kansaa.

Sosiaalisen median lisäksi AUR halusi vangita yleisönsä huomion myös televisiossa, ja katsojat alkoivat kuulla parhaaseen katseluaikaan juutalaisuuden ja HLBT-ihmisten vastaista politiikkaa. Vaikka useat valvontaelimet raportoivat AUR:n viestinnästä, jotkin kanavat, kuten Romania TV, jatkoivat George Simionin ja nyt jo entisen AUR-senaattorin Simona Sosoacan kutsumista ohjelmiin.

Mitä enemmän aikaa kului ja mitä enemmän huomiota AUR sai, sitä enemmän puolue radikalisoitui. Se kävi selväksi, kun Sosoaca oli Italian Rai 1 -kanavalla toimittaja Lucia Goraccin haastattelussa ja lukitsi kesken kaiken oven alkaen uhkailla kuvausryhmää, koska hänelle oli esitetty kysymyksiä Romanian rokotuskampanjasta.

AUR:n medianäkyvyyden kasvaessa jotkin romanialaiset lehdet alkoivat kuvata puoluetta ääriliikkeeksi, mihin AUR reagoi yllyttämällä kannattajiaan julkisesti Facebookissa laatimaan musta lista valeuutisia levittävistä medioista. Noista tyrmistyttävistä toimista huolimatta jotkin uutiskanavat kutsuivat studioon AUR:n kunniapuheenjohtajan Calin Georgescun, joka sitten kertoi yleisölle parhaaseen katseluaikaan Rautakaartin ansioista ja marttyyrikuolemista. Hän myönsi omaksuneensa Venäjän ”viisauden”.

Näiden julkisesti ilmaistujen mielipiteiden ansiosta Kremlin äänitorvi Sputnik.ro myönsi Sosoacalle ja Georgesculle Romanian vaikutusvaltaisimman henkilön palkinnon vuonna 2021.

AUR ottaa mallia ulkomaiden äärioikeistolaisilta ryhmiltä ja testaa niiden metodeja Romaniassa.

AUR:n mediatemput loivat Romaniaan opposition, mutta vasta mielenosoituksissa paljastui puolueen todellinen luonne. Muiden äärioikeistoliikkeiden, kuten Ortodoksiveljeskunnan ja Uuden oikeiston, tukemana AUR marssi halki Romanian suurimpien kaupunkien. Bukarestissa AUR järjesti rokotekampanjaa vastustavia mielenosoituksia lähinnä kaupungin suurimmilla aukioilla. CpF-koalition kokemuksista mallia ottaen AUR hyödynsi kannattajiensa tukea, ja nämä saapuivatkin paikalle kantaen Romanian lippuja, joissa oli ortodoksiristi ympäröitynä sanoilla perhe, vapaus, usko, kansakunta. Kannattajat eivät säästelleet vaivojaan puoluetta tukeakseen: palattuaan koronan vuoksi Italiasta Olimpia G. matkusti 900 kilometriä Suceavan piirikunnasta AUR:n mielenosoitusta varten.

”Koska vastustan rokotuksia, minun oli osoitettava heille tukeni. He ovat minun ääneni”, Olimpia sanoo haastattelussa.

AUR:n kannattajat ammensivat inspiraatiota Rautakaartin marsseista pukeutuessaan mielenosoituksia varten. Lokakuussa AUR keräsi 15 000 ihmistä vastustamaan tulossa olevaa rokotustodistusta koskevaa lakiesitystä. Mielenosoitukset olivat enimmäkseen rauhallisia.

Tilanne kuitenkin muuttui 21. joulukuuta 2021, päivänä, jona romanialaiset kunnioittavat vuoden 1989 kommunismin vastaisen vallankumouksen marttyyreja. Silloin AUR:n kannattajat tekivät rynnäkön parlamentin porteille estääkseen rokotustodistusta koskevan lakiesityksen läpimenon. Monet parlamentin jäsenet olivat etukäteen saaneet kännyköihinsä uhkausviestejä, joissa heitä varoitettiin äänestämästä lakiesityksen puolesta heidän tuhoamisensa uhalla. Kun lakiesityksen käsittely eteni, AUR:n kannattajat rynnivät parlamenttiin jäljitellen iskussaan Yhdysvaltain tammikuun 6. päivän hyökkäyksen menettelytapoja. Tapahtumien peruspiirteet ovat jotakuinkin samanlaiset: molemmissa yritettiin estää hyökkääjien vastustama demokraattinen prosessi, ja kumpaakin tapahtumaa koordinoivat äärioikeistolaiset ryhmät.

Lisääntyvä väkivalta ja kelkkansa kääntävät kannattajat: AUR:n epävarma tulevaisuus

Parlamentti-iskullaan AUR anasti muistopäivän merkityksen ja teki siitä äärioikeistolaisen. Sama väkivalta toistui vuonna 2022, kun AUR:n kannattajat rynnäköivät Timişoaran kaupungintaloon, koska pormestari oli hyväksynyt koronarajoituksia. Sen nähtyään Ion T. päätti lopettaa puolueen tukemisen:

”Olin AUR:n kannattaja, koska he ajoivat liittoa Moldovan kanssa, ja koska he edistivät konservatiivisia arvoja. He vastustivat korruptiota, mutta eivät enää. Lopetin rahan lahjoittamisen, ja minulla oli jopa kiista Simionin kanssa, tai niiden, jotka ylläpitävät hänen Facebook-tiliään. He sulkivat minut ulos ryhmistään.”

Väkivaltaa käyttämällä AUR asetti vaakalaudalle legitimiteettinsä ja teki kaikille selväksi, että äärioikeistolainen politiikka tekee paluuta Romaniaan.

AUR:n tulevaisuus on epävarma, ja sen suosio romahtanee tulevaisuudessa johtuen kasvavista egoista puolueen sisällä, epäjohdonmukaisesta ideologiasta ja äärimmäisestä radikalismista. Puolueen radikalismi oli liikaa jopa Euroopan äärioikeistolle, joka potkaisi Simionin ulos kokouksestaan Madridissa vuonna 2022. Mielipidemittausten perusteella myös Ukrainan sota iskee puolueeseen pahasti, sillä median huomio on siirtynyt AUR:n retoriikasta meneillään olevaan konfliktiin. Helmikuun 24. ja toukokuun 30. päivän välisenä aikana tehdyssä uusimmassa mielipidemittauksessa AUR menetti 12 prosenttiyksikköä aiemmasta 22,3 prosentin kannatuksestaan. Nyt kannatus laahaa kymmenessä prosentissa. Koska Venäjän hyökkäys yhdisti EU:n ja Naton ennennäkemättömällä tavalla, kollektiivinen toiminta ja yhteiset ihanteet saattavat pyyhkäistä pois AUR:n nationalistisen ja myrkyllisen vetovoiman.


Haastateltavien nimet on muutettu.

Ionut Chiruta on Koneen Säätiön rahoittaman kansainvälisen Now-Time Us-Space -tutkimushankkeen jäsen. Särö julkaisee tutkijoiden haastatteluja tiedettä yleistajuistavassa artikkelisarjassaan.

Viitteet:

1. Alianța pentru Unirea Românilor: Romanian yhtenäisyyden liitto

2. Partidul România Mare: Suur-Romania-puolue

3. Partidul Social Democrat: Sosialidemokraattinen puolue

4. Partidul Poporului – Dan Diaconescu: Kansanpuolue – Dan Diaconescu

5. Coaliția pentru Familie: Koalitio perheen puolesta