Et pelkää itää

[dropcap]I[/dropcap]tä ja länsi on tarkemmin ajateltuna hieman keinotekoinen teema Särölle. Pohjoinen ja etelä ovat maantieteellisesti paikannettavissa, mutta länsi ja itä ovat maantieteellisiä vain suhteellisesti. Fysikaalisia eli todellisia ne ovat lähinnä astronomisessa tai säätieteellisessä mielessä – tai silloin kun matkustetaan jostain jonnekin. Seudun tai kaupunginosan kutsuminen itäiseksi tai läntiseksi on toisinaan ongelmallista.

Kuvitelkaamme kolme paikkakuntaa samassa valtiossa. Kylä nimeltä Alahiirelä sijaitsee Bilgograd-nimisen kaupungin länsipuolella, mutta Cornhigh’sta itään.

Jos olet ikäsi asunut Bilgogradissa ja harkitset nyt muuttoa Alahiirelään edullisempien asuinkustannusten perässä, pohdit ja ennakoit, minkälaista olisi asua pienessä kylässä lännessä. Vastaavassa tilanteessa olevat cornhighlaiset näkevät alahiireläiset itäisinä ihmisinä. Paljasjalkaiset alahiireläiset eivät pidä itseään itäisinä tai läntisinä, koska heidän mielensä kartalla Alahiirelä on maailman napa. Suhteellisen pieni napa, mutta kumminkin napa.

Napamaisuus on itsestäänselvyys kaikille, joiden elämän skaalan painopiste ja sijaitsee kotiseudulla. Läsnäolevuus on maantieteellisen olemisen lähtökohta.

Pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko ovat olemassa; itäinen ja läntinen puolisko löytyvät mielen sisältä. Ne ovat psykologisia ja sosiologisia arvolatautuneita ilmiöitä.

Jos valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä nimeltään Cornhigh Tänään kerrotaan Alahiirelän ihmiskaupasta, kylän ongelmat luokitellaan nopeasti ”idän ongelmiksi”. Valtakunnan toiseksi suurimmassa lehdessä Bilgogradin Sanomissa Alahiirelän ihmiskauppaa ei luokitella itäiseksi ongelmaksi, koska Bilgograd itse sijaitsee Alahiirelää idempänä, mutta ei myöskään läntiseksi. Saman yhteiskuntajärjestelmän sisällä kun ei ole tyypillisiä ”lännen” ongelmia.

Sen sijaan on edelleen luonnollista – mutta perusteetonta – puhua läntisestä tai itäisestä maailmasta, kun viitataan poliittisiin tai filosofisiin arvoihin, jotka erottivat vaikkapa Länsi-Saksan DDR:stä. Poliittiset asetelmat ja yhteiskunnalliset järjestelmät ovat muuttuneet viimeisinä vuosikymmeninä niin paljon, että kapitalismilla ja lännellä tai sosialismilla ja idällä ei ole enää tekoa keskenään. Tiedämme tämän, mutta miksi itäisyys ja läntisyys ovat edelleen arvolatautuneita käsitteitä?

Entä miten suomalaisten itään ja länteen matkustamisen motiivit poikkeavat toisistaan? Oletan, että länteen matkustetaan tavallisimmin tunnettujen nähtävyyksien takia, itään puolestaan useammin siksi, että matkailija kyseenalaistaisi tai vahvistaisi arvomaailmaansa ja ”löytäisi itsensä”. Juuret ja viisaus löytyvät idästä, vauraus ja turvallisuus lännestä. Kliseitä?

Kliseet ovat taiteen ruokaa, ja kaksijakoisuus on taiteen menetelmää ja ilmiasua: havainto ja tulkinta, synkkyys ja ilo, pelko ja toivo.

Sisäinen magneettikenttämme näyttää sijoittavan itään joitakin symbolisia ilmiöitä: halpuuden, maailman lopullisen jätevaraston, alitajunnan.

Jos meillä Suomessa tai Saksassa on turvallista olla, jossain toisaalla on kontrastin vuoksi oltava huonompaa. Vähintään itäisessä osassa samaa maata. Muistatko Helsingin Sanomien vuosien takaisen koko sivun jutun, jossa julistettiin jättimäisellä otsikolla Pieksämäki Suomen kurjimmaksi kaupungiksi?

Kulttuurimme kaksi kivijalkaa, tiede ja taide, auttavat sinua jalostumaan ihmisenä, vaikka asuisit koko ikäsi Alahiirelässä. Tiede auttaa sinua oppimaan sisäisen kompassineulasi toimintaperiaatteen. Taide opettaa sinua tuntemaan sen hahmon, joka tulkitsee neulan liikkeitä.

 

Särön Saksan-toimisto muutti kuluneena keväänä Berliinistä Puolan vastaiselle rajalle Görlitziin, ja allekirjoittanut sekä toimitussihteerimme toimiston mukana. Pahoittelen muutosta aiheutunutta lehden viivästymistä. Särö-yhdistys on kohta nostamassa päivänvaloon muitakin pitkään valmisteltuja projekteja: kirjoittajille ja piirtäjille suunnattujen uniikkien blanko-muistikirjojen tuotannon sekä kesäisen runotapahtuman Ruotsin ja Venäjän entisellä rajalla Ruotsinpyhtäällä.

Ruotsinpyhtään kupeessa asuva kirjailija Daniel Katz täytti äskettäin pyöreitä vuosia. Särö sai kunnian haastatella häntä käsillä olevaan numeroon. Haastattelun kirjoittamisen yhteydessä toimituslaisten korviin kantautuivat saksalaisen kriitikon ja Deutscher Buchpreis -raadin puheenjohtajan Jörg Magenaun sanat Leipzigin kirjamessuilta vuodelta 2005: ”Katzin romaani Laituri matkalla mereen on paras tänä vuonna lukemani kirja.”

Toivotan Särön lukijoille antoisaa kesää ja tervetuloa elokuussa Ruotsinpyhtäälle!


Pääkirjoitus on julkaistu Särön numerossa Itä ja länsi (nro 37).