Kirjailija J.K. Rowling on antanut kulttuurisodalle kasvot. Näin kirjoitti The Times -lehden toimittaja Andrew Billen vuonna 2022.
Rowlingin oma taistelu alkoi joulukuussa 2019. Hän tuki Twitterissä naista, joka oli saanut potkut kommentoituaan samaisessa somepalvelussa transihmisiä karkealla tavalla. Sitten Rowling kuumensi entisestään tulikuumaa soppaa alkamalla julkaista omia transkommenttejaan. Hän esitti muun muassa, ettei transnaisia pidä päästää naisille tarkoitettuihin intiimeihin tiloihin, julkisiin vessoihin ja turvakoteihin. Transaihe näyttää olevan maailmankuululle kirjailijalle todella tärkeä.
Rowling on profiloitunut lapsiköyhyyttä ehkäisevänä hyväntekijänä ja aktiivisena feministinä, joka puolustaa erityisesti perheväkivallasta kärsineitä naisia. Transkohun jälkeen sankarillinen kuva tahraantui. LGBT-yhteisöt ja transaktivistit ottivat Rowlingin tähtäimeensä.
Amerikkalaisen GLAAD-organisaation (Gay & Lesbian Alliance Against Defamation) puheenjohtajan Sarah Kate Ellisin mielestä Rowlingin tviitit loivat vaarallisen ympäristön transyhteisölle. Moni oli samaa mieltä.
Harry Pottereita alettiin lukea uusin, paheksuvin silmin. Wealth of Geeks -sivuston queer viihde- ja kulttuuritoimittaja Maya Capasso kirjoitti, miten Harry Potter oli kasvuiässä hänen turvaköytensä. Tviittien jälkeen Capasso löysi rakastamistaan kirjoista sortoa ylläpitäviä stereotypioita: rasismia, seksismiä, lihavuusfobiaa ja binääristä ajattelua. Myös Ruskeat Tytöt ry:n toiminnanjohtaja ja kirjoittaja Fiona ‘Elōne pettyi vanhaan suosikkikirjailijaansa. Harry Potter -sarja paljastui vain yhden heteropojan tarinaksi ja Rowling transihmisiä syrjiväksi radikaalifeministiksi, ”eli täydelliseksi kusipääksi”.
Rowling ei ole vaiennut, vaan iskenyt voimalla identiteettijengejä vastaan. Turvana on ollut valtava tukijoukko. Sinne mahtuu niin avoimen transvihamielisiä tahoja, woke-kriitikoita kuin niitä, jotka puolustavat ihmisten oikeutta kyseenalaisiinkin kommentteihin. Brittiläinen, libertaristinen Spiked-lehti on seissyt Rowlingin takana alusta asti. Tammikuussa 2023 se käsitteli ”Rowling-fobian” nousua ja sitä, miten kirjailijan poispyyhkimisyritykset ovat alkaneet saada huolestuttavia piirteitä.
Kirjailija Jarkko Tontin mielestä Rowling on saanut lausunnoistaan aivan turhaan vihat päälleen. Tontti sanoi huhtikuussa 2023, että Rowling on ilmoittanut moneen kertaan hyväksyvänsä transihmisten oikeudet elää ihmisarvoista elämää juuri sellaisina kuin haluavat.
Englantilaiskirjailija on synnyttänyt kulttuurisotaan uusia rajalinjoja. Hänen vastustajistaan löytyy feministejä, mutta niin puolustajistakin. Jopa osa Harry Potter -elokuvien tähdistä on jakaantunut kahteen leiriin.
Rowling on antanut kulttuurisodalle kasvot, joita voidaan suudella tai joihin voidaan sylkeä. Ei ole tiedossa, mitä hän itse ajattelee roolistaan. Varmaa kuitenkin on, että väkijoukkojen ultravahvojen tunteiden kohteena oleminen on paikka, jota ei ole varattu tavallisille kuolevaisille. Naisen teoilla on painoarvoa sodan molemmille osapuolille.
Näin kiehuvassa ilmapiirissä neutraalitkin asiaa käsittelevät kirjoitukset voidaan tulkita kannanotoiksi. Sodassa ei tunneta puolueettomia tahoja.
Leena Sharma kirjoitti toukokuussa 2023 Suomen Kuvalehteen artikkelin Harry Potter ja menetetty maine. Siinä käydään läpi Rowlingin uraa ja sitä, miten transkohu on vaikuttanut hänen kuvaansa. Jutussa todetaan, että Rowlingin oma toiminta on aiheuttanut hänelle mainehaittaa, mutta myös se todetaan, ettei tviittailu ole millään tavoin tuhonnut kirjailijaa. Kohusta huolimatta Potterit eivät ole menossa mihinkään.
Artikkelissa tuodaan esille, että Rowlingin toimintaa voi arvostella kuitenkaan hylkäämättä häntä. Pottereiden suomentajan Jaana Kapari-Jatan mielestä Rowlingin olisi pitänyt jättää tviittinsä lähettämättä. Toisaalta jotkut nuoret fanit kaivelemalla kaivelevat esiin epäkohtia. Kapari-Jatta haluaa erottaa taiteen taiteilijasta. Tässä saattaa näkyä aika yleinen tapa suhtautua Rowlingiin ja hänen kirjoihinsa.
Harry Potter ja menetetty maine on hyvää journalismia, jonka todellisena oivalluksena on haastatella Rowlingin nuoria lukijoita. He eivät ole samanmielisiä, mutta eivät myöskään ehdottomia kannoissaan. 13-vuotias Urho Rämö kertoo, että innostui kirjoista Pottereiden ansiosta. Aila Lehtinen, 16, kuvailee, miten Pottereiden maailma vei hänet mennessään. Molemmat tietävät, että Rowling on sanonut typeriä asioita. Urhon mielestä pahempaakin on kuultu. ”J. K. Rowlingin mielipiteet ovat pilanneet tarinaa aika paljon, se ei tunnu enää yhtä kivalta”, sanoo Aila. Potter-maailma ei kuitenkaan täysin turmeltunut hänen silmissään.
Sharman artikkeli on maltillinen ja monia puolia valottava, eikä siinä oteta millään tavalla kantaa siihen, onko Rowling sankari vai hirviö.
Kun Suomen Kuvalehti linkitti jutun Twitteriin, kommenttiketju venyi poikkeuksellisen pitkäksi. Tällä kertaa äänessä olivat Rowlingin fanaattiset puolustajat.
”Te taisitte tahrata juuri Suomen Kuvalehden maineen. Rowlingilla tukijoita riittää”. ”SK on woke nykyjään. Iso muutos menneeseen verrattuna”. ”Olenko yllättynyt että taas 2 wokeämmää on artikkelin takana, nää yleensä on just ämmiä”. Lehteä syytettiin kirjarovioiden rakentelusta ja Rowlingin mustamaalauksesta. Ihmeteltiin, miten ”suomen kuvalehdestä on tullut trans-agendan edistäjä”. Tilauksia uhattiin perua, koska nykyään laiskin tapa osoittaa omaa moraalista selkärankaansa on ilmoittaa ”perun tilauksen”.
Ahkera Twitter-kirjoittaja Anter Yaşa bloggasi artikkelista kutsuen sitä disinformaatioksi, joka ”tuhoaa oman toimittajakunnan journalistisen maineen”. Syytös makaa huteralla pohjalla. Yaşan mukaan artikkeli esittää, että Rowling on ”tippunut julkisuudesta”, vaikka se sanoo aivan päinvastaista. Yaşa väittää, että juttu syyttää Rowlingia transfobiseksi, mikä sekään ei pidä paikkaansa.
Tviiteistä tulee vaikutelma, ettei artikkelia ole varsinaisesti luettu. Tosin kukaan ei myöskään kyseenalaista ketjussa muiden hätiköityjä päätelmiä ja sano, että mahdatteko te muut nyt vähän liioitella. Kukaan ei puolusta artikkelia. Rowlingia inhoavat transaktivistit ovat hiljaa.
Kenellekään ei voi tulla uutisena, että Twitterissä meuhkaa ihmisiä, jotka eivät lue tekstejä, joiden kimppuun hyökkäävät. Tai että juuri transaihe saa ihmiset niin sekopäiseen tilaan. Sekin tiedetään, että kulttuurisodassa viestit helposti sekä hämärtyvät että jyrkkenevät.
Näissä tilanteissa on tapana aloittaa lässytys, miten polarisointi on vaarallista, sodat pitäisi lopettaa ja ihmisten tulisi kohdata enemmän toisiaan, niin viha laantuisi. Tällainen lauhkean humanistinen tie on kuitenkin moneen kertaan kuljettu. Asiaa pitää ajatella uudelta kantilta.
Polarisaatiossa sinänsä ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Parhaimmillaan se tekee piileviä ristiriitoja näkyviksi. Vastakkainasetteluista ei pidäkään pyrkiä eroon. Ne ovat terveitä osoituksia siitä, ettei elämä ole pelkkää samanmielisten loikoilua.
Ongelmat alkavat siinä vaiheessa, kun osapuolista tehdään liian homogeenisiä. Jos näkee vastustajassa pelkkää pahaa ja puolustettavassa asiassa tai ihmisessä vain hyvää, ei ymmärrä kumpaakaan. Rowlingin jyrkimmille kriitikoille, kuten transaktivisteille, ei näytä kelpaavan mikään, mitä hän tekee. Rowlingin puolustajat taas katsovat läpi sormien kirjailijan härnääviä lausuntoja. Molemmat ovat väärässä.
Totalisoiva näkemys on myös strategisesti tyhmää. Ihanteellinen käsitys jostain on aina valheellinen käsitys, ja siten heikko hyökkäyksen edessä. Sama koskee demonisoivaa käsitystä. Rowlingissakin on samaan aikaan hyvää ja pahaa, eikä ristiriitaa tarvitse ratkaista.
Kulttuurisodat eivät kestä ikuisesti. Silloin kun ne ovat käynnissä, ne piristävät päivää. Siksi sota jatkukoon.