Työn alla olevan evoluutio-seksuaalisuus-Särön yhtenä esittelyn kohteena on D.H. Lawrence (1885–1930) ja hänen hedelmärunoutensa. Runojen suomennokset ja artikkeli ovat Maaria Pääjärven käsialaa.
D.H. Lawrence aloitti runoilijana, mutta tunnetaan paremmin prosaistina. Lady Chatterleyn rakastaja aiheutti erään Britannian mittavimmista kirjasodista ja vapautui kokonaan sensuurista vasta 1960-luvulla. Runoja Lawrence jätti jälkeensä runsaasti, yli tuhat kappaletta. Hetkellisyyden kuvaaminen on luonteenomaista Lawrencen runoudelle. Jopa niin luonteenomaista, että iso osa Lawrencen runoudesta on pikemminkin tekoja kuin kirjoitusta; Virginia Woolf vertasi sitä värssyihin joita pikkupojat kirjoittelevat tiiliseiniin saadakseen muut tirskumaan.
”Sanotko, ettet tahdo nähdä halkeamaa?
Katseletko mieluummin sileää puolta?
Ovathan laskevat auringotkin auki.
Loppu halkeaa alun myötä:
ruusuinen, herkkä kimmeltää halkeamassa.”
(Ote runosta Granaattiomenat, teoksesta Birds, Beasts and Flowers. Poems by D.H. Lawrence. Martin Secker, London 1923.)