Teppo Paulasto:
Osaan jo rutiinilla pyyhkiä
runon viimeiset rivit.
Ja väittää itseäni lyyrikoksi
silloinkin, kun en kirjoita.
Näkymätön baskeri päässä
puhun olemattomasta kirjasta,
turhamaisuuttani puhun,
tai koska ovat olevinaan
niin tärkeitä nämä pienet jutut,
joissa ei tapahdu juuri mitään:
on rakkaus tai sitten ei.
Lehdet käyvät puissa
ja menevät taas.