Anne Mölsä:
Monissa kirjoittamisoppaissa puhutaan kirjoittamisen esteistä. Valkoisena hohtava tekstitiedosto kammottaa ja näppäimistöä karttelee viimeiseen saakka esimerkiksi siivoamalla. Syyt ovat syvällis-filosofis-psykologisia: sielu vastustaa avautumista, kirjoittajan särkyvän herkkä minuus paljastuu ja haavat revitään auki Todellisen Olemisen suurennuslasin alla.
Missään oppaassa en ole nähnyt mainintaa niistä todellisista kirjoittamisen esteistä, jotka tulevat ennen pitkää tutuksi luultavasti jokaiselle tekstiä päivittäin suoltavalle. Valkoisen paperin karttelusta tulee järkiratkaisu, kun kyynerpää on tulehtunut, ranne puutuu ja selkäsärkyyn on napsittava kasisatasia. Mystisiä syitä writer’s blockille ei tarvitse kehitellä, kun kirjoitussormista toimii enää yksi, ja senkin käyttäminen aiheuttaa jatkuvaa tuskaa.
Blogimerkinnän kuuluisi päättyä nasevaan loppukaneettiin, mutta valitettavasti minun on mahdotonta kirjoittaa niin montaa riviä, kuin se vaatisi. Hyvää yötä.